Seksuaalisuuden portaat -työpajoista.

Kuvittele 2,5 x 4 metriä kokonen luokkahuone, jossa on 35 9-15 –vuotiasta oppilasta sekä kaksi teatteri-ilmaisun ohjaajaa pitämässä draamatyöpajaa seksuaalisuudesta. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Tai oli eilen.

Seksuaalisuuden portaat on Opetushallituksen julkasema yheksän porthan malli siitä, miten puhua lapsille ja nuorille seksistä. Sielä on paljon itsetunnosta, rakkaudesta, tunteista, murrosiästä ja muista asioista, joita ihminen käy läpi kasvaessaan aikuiseksi ja seksuaalisesti aktiiviseksi henkilöksi.

Nelosluokkalaiset piirtämässä.

Mahtavasti olhan saatu luotua toiminnalliseksi draamaksi Seksuaalisuuden portaat. 1.-2. –luokkalaisille piethin työpajat tiistaina. Ne oli aika pitkälti samanlaiset. Aiheena meillä oli ”tytöt ja pojat”. Käytiin läpi tyttöjen ja poikien eroja, jokaisen oma privaattialue (uimapukumalli) ja kehon kaikki osat. Hieno leikki, jonka Maija keksi ja Kaisuli autto vähä jalostamisessa, käy läpi rytmin avulla kaikki kehon osat. ”This is my body! It’s a good body! … This is my peepee! It’s a good peepee! This is my pussy! It’s a good pussy!” Ja niin edelleen. Hirveästihän nuo pussy ja peepee naurattaa lapsia, mutta totta on, että pojilla se peepee roikkuu jalkojen välissä ja tytöillä pussy. Meillä on myös kaikissa työpajoissa ollu mukana Miken ja Gracen tarina, jossa ne ensin on lapsuudenkavereita, sitte ne ei leiki, sitte ne on salaisesti ihastuneita, sitte ne kertoo ihastuksensa kaverille, sitte ne kertoo ihastuksensa toisilleen, sitte Mike onki ihastunu Jenniferiin ja sitte Grace pettyy ja sitte ne kasvaa ja alkaa hellustamhan ja pittää toisiihan käestä ja pussailee ja sitte ne on aikusia ja mennee naimisiin ja sitte ne tekkee lapsen ja perustaa perheen. ”I will plant my baby seeds into Grace and then our seeds melts together and together they become a baby. First baby is very small and after nine months it’ll grow up to be a real baby.” Jokaisella kerralla Mike ja Grace kysyi yleisöltä, mikä lapsen nimi voisi olla. Suurimmalla osasta kertoja se oli tyttö. Tyttövauvan nimet: Natasha (joku afrikkalainen nimi, jota ei muisteta, alko T:llä) Sharon, Catherine Nancy Carita, Alice Jane Abigail, Anna Rafaella Monde & Caren Bianca Florence. Ainoan poikavauvan nimi: Ted Mike Moses. Hienot nimet tuli joka kerralla lapselle. Kaikki ryhmät oli lapsesta aivan mielettömän innoishan! Siis uskomaton jännitys joka kerta, ko Grace lähti sairaalaan ja tuli sieltä pienen nyytin kans. Ja hirvittävästi olis lapselle tullu aina nimiä, mutta oli pakko rajottaa tuohon kolhmen, ettei tule Peppi Lotta Sikuriina Rullakartiina Ephraimin tytär Pitkätossuja. Lopuksi piirrethin oma kuva. Värikynät ja paperit on ehkä hitein juttu, mitä niillä voi koulussa olla. Tappelut värikynistä oli kans aika hurjia. Mutta mitäpä sitä muutakhan oottaa, jos opettaja uhkailee keppi käessä läpi tunnin pieksävänsä jokaisen, joka vähänki päästää ylimäärästä ääntä luokassa.

Private area of girls and boys. Uimapukumalli.

3.-4. –luokkalaisten työpajojen aihe oli ”tytöt, pojat ja kasvaminen”. Samat hommat käythin niitten kans, ko ykkösille ja kakkosillekki. Lisänä kysythin niitten mielipiteitä aiheeseen liittymistä väittämistä ja kerrothin murrosiän muutoksista. Kaikesta, mitä kehossa tapahtuu ja mitä ehkä päässä tapahtuu. Kuukautiset, siemensyöksyt, karvat ja hiki. Tässä pääpointit. Mike ja Grace oli hyviä esimerkkejä 13-vuotiaina, ko kerrothin niille, mitä niille tullee tapahtumhan. Hyvin on oppilhat ottanhe vasthan asioita, ja aina, ko olhan kysytty, mitä ne on oppinu, ne on muistanu tosi hyvin mm. sen, ettei kukhan saa koskea minun uimapukualueeseen, jos en ite sitä halua. Mieletön voima tuli lapsista, ko harjotelthin yhessä, miten sanothan NO!! Hieno NO-kuoro syntyi luokassa. Ja vielä hienommin vielä kaikuu niissä kiviseinissä. Nelosten ja kolmosten kans piirustustehtävä oli ”mikä on hyvää minussa ja missä minä olen hyvä”. Monia vesihanoja tuli piirrustukshin mukhan. Niitä ihmettelimmä kovin. Hyvä juomaan? Hyvä tiskaahman? Tykkään vedestä? Hurjaa on se, että ko tahoima, että kaikki kirjottaa nimensä piirustukshen, suurin osa katto vihostaan, miten oma nimi kirjotethan. Nelosluokkalaisistakin.

Valmiit piirrustukset. Huomaa luokan koko!

5.-, 6.- ja 7.-luokkalaisille piethin sitte työpajat aiheesta ”teini-ikä, rakkaus ja seksi”, paitsi vitosluokkalaisille oli ”teini-ikä, rakkaus ja vähän seksistä”. Miken ja Gracen tarinaan lisättiin pätkiä, jossa kerrothin seksin kolmesta kerroksesta (järki, tunne ja biologia). Maijan piirtämät alastomat afrikkalaisteinit herätti kans tosi paljon hilpeyttä luokassa. Mutta hyvin jäi tyypeille päähän ”SENSE, FEELING AND BIOLOGY”. Ja se, että ne pittää kaikkien olla sitä mieltä, että on valmis sekstailemhan ennen ko alottaa kyseisen toiminnan. Tiiä häntä, mitä todellisuudessa tapahtuu silti… Itsetyydytyksestä kerrothin sen jälkhen, ko Mike ja Grace vuoroillaan kertoivat haaveilevansa toisistaan. Sanoima, että se on hyväksi ja parasta ja turvallisinta, koska runkatessa ei voi tulla raskhaksi eikä saaha tauteja. Sehän on siis just parasta, mitä 13-vuotiihana voi harrastaa! Näitten kans piirrethin minä itse kymmenen vuoden päästä. Lopussa oli tarkotus jakkaa 6.-7. –luokkalaisille kortsuja (tyhjennethin eilen kaupan varasto ja kassatäti vähän ihmetteli, mihin mzungut voi viistoista pakettia ((45 kpl)) kortsuja tarvia). Mike ja Grace olivat tässä tarinassa 18-vuotiaita ja aikoivat kokeilla seksiä. Ne keskusteli aiheesta, kävi testeissä ja klinikalla opetethin, miten kortsu asetethan paikalhen (me mietimä kovasti, pittääkö esinahasta mainita, ko suurin osa, ellei kaikki, on ympärileikattuja. Ei mainittu). Sitte Mike halus myös opettaa Gracelle, jotta seki oppii (jotta yleisöki näkkee) ja näin oli taas Kaisuli sielä oppilhaitten eessä äitinsä jalanjäljissä kortsu sormissaan. Mutta siis.. tarkotus oli antaa jokaiselle kortsu kotia, että voivat harjotella. Siinä kortsunjakotilaisuudessa sitten koulun pääopettaja, Clement, ilmoitti meille, että älkää antako niitä! Kumma, ettei maininnu asiasta aamulla. Perusteluna se, että ”oppilaitten vanhemmat pieksää ne, jos saa selville, että koulusta on annettu kortsuja” ja se, että ”kortsujen antaminen tarkottaa sitä, että nyt ne kaikki mennee paneskelhen toisiihan”. Vaikka me olhan koko työpaja painotettu: ”OOTA, ETTÄ KASVAT AIKUSEKSI. OOTA, ETTÄ LÖYVÄT JONKU, JOTA RAKASTAT TOSI PALJON. OOTA, ETTÄ OLET VARMASTI VALMIS JÄRJEN, TUNTHEN JA BIOLOGIAN TASOLLA.” Eipä sitte annettu kortsuja oppilhaille. Sielä ne makkaa tällä hetkellä meän kaheksan hengen dormissa sängyllä. Lopulta se kuitenki meni niin, että ne jokka halus, sai ottaa. Mutta totta kai niille sitte naureskelthin. Ko ajatus oli, että kaikki saa ja kaikki on samalla viivalla…. Ja sitä paitsi! Ne paneskellee joka tapauksessa. Eikö silloin ole parempi, että niillä on jotaki, jolla suojata ittensä! prkl.

Grace taitaa kohta synnyttää.

Tosi kiinnostava aihe on tämä. Ongelmia, joita olhan mietitty: rohkaseeko tämä seksiin liian nuorena enemmän kuin pidättäytymään? Paikallinen seksivalistus varottelee vaaroista ja käskee pidättäytymään eikä se kyllä missään nimessä toimi, kerta kaikki harrastaa seksiä joka tapauksessa. Kortsuja ei uskalleta hakea klinikalta, vaikka sais ilmaseksi, koska sielä on aina joku vanhempien tuttu, joka juoruaa ”sinun tyttö se sielä niitä kortsuja vain haki. hyi sitä.” Ja se, mikä olis pitäny ajatella ehkä jo alussa: annethan seksuaalisuuden portaiden koulutusta vanhemmille ja opettajille. Eihän sitä tiiä, miten hyvin se menis perille, ko vanhat tavat on jo niin syvällä perinteissä, mutta voishan sitä koittaa. Sieltä se suurin vaikutus lapsiin ja nuoriin kuitenki tullee eikä random-mzunguilta, jota käy yhen työpajan pitämässä ja häipyy sitte pois. Ens projektissa sitte.

Mutta hyvin on menny ja toivottavasti jotaki jääny miehlenki. Ja yllättävän hyvin saathin lopulta nuo Seksuaalisuuden porthat osalliseksi meän työpajoja.

Ja Sambian uutisista hyvää iltaa!

Tässä uutisia viimeisen viikon ajalta paikallisista sanomalehdistä The Post, Daily Mail ja Daily Nation. The Post taitaa olla suurin lehti, mutta erään taksikuskin mukaan Postiin ei ole enää luottamista. Taksikuski kannattaa Daily Nationia. Itse en vielä tiedä, onko suosikkini yksinkertainen, mutta helppolukuinen Daily Nation, vai hankalan suuri Daily Mail.

Malawissa kampanjoidaan leskien ”puhdistus”-traditiota vastaan. Aviomiehen kuollessa on perinteisesti lesken täytynyt harrastaa seksiä jonkun uuden miehen kanssa, tai vainajan haamu seuraisi häntä loppuelämän ajan. Epätoivoiset lesket pelkäävät vainoavaa haamua, ja turvautuvat virallisiin ”puhdistajiin”, miehiin, jotka maksusta makaavat leskien kanssa. ”Puhdistuminen” on kuitenkin kaukana puhtaudesta: usein ”puhdistajat” ovat HIV-posiiivisia. ”Puhdistaja” on lisäksi superkallis, jopa 50 dollaria, eli jopa muutaman kuukauden tienestit köyhille naisille. Tämä traditio koskee tietenkin vain leskivaimoja. Leskimiehet jatkakoot omaa elämäänsä.

Krokotiili söi 21-vuotiaan miehen Lake Kariban alueella. Miehen palasia etsitään edelleen, krokotiili ei siis nielaissut miestä kokonaan.

20 miesopettajaa on irtisanottu Sambiassa aikavälillä syyskuu – maaliskuu. Jokainen miehistä oli saattanut nuoren tyttöoppilaansa raskaaksi. Miehet olivat houkutelleet tyttöjä seksiin paremmilla koenumeroilla ja koulumenestyksellä. Kieltäytymisestä olisi seurannut numeroiden laskua. Eräs tyttö oli kertonut, ettei päässyt helppoa koetta läpi, vaikka vastasi oikein, koska oli kieltäytynyt lähtemästä ulos opettajansa kanssa.

Homoliittoja vastustetaan jyrkästi. EU on antamassa 100 000 – 200 000 euroa kansalaisjärjestöille, jotka tekevät projekteja homojen, lesbojen, bi- ja transseksuaalien sekä vankien kanssa. Pääkirjoituksessa käsketään vihaisesti EU:ta pitämään näppinsä erossa asiasta, ja jakamaan rahaa johonkin oikeasti tärkeään. ”Ehkä se on joku valkoisten juttu, mutta tänne se ei kuulu. Sitä ei ole meidän perinteissä, ja se on Raamatun vastaista.”

Suosittu artisti Dandy Cactus joutui puoleksi vuodeksi linnaan 14 gramman

hasiksen hallussapidosta. Tuomio olisi ollut kovempi, mutta Dandyn 6 adoptiolasta hellyttivät tuomarin.

Twilight-tähti Kristen Stewart sai jonkun palkinnon Jenkeissä.

Kuvan nainen ei liity tapaukseen.

Tässä olivat Sambian uutiset tällä erää. Kiitos ja hyvää illan jatkoa!

(kuva: Jaakko Kukkonen)

- uutistoimittajat Kake ja Make

Arvonnan voittaja(t)!

Onnen viirejä Barefeetillä!

NICE NICE YEAH!

Blogiarvonnan tulokset ovat selvinneet! Kiitämme kaikkia osallistujia, ja pyrimme täyttämään toiveitanne parhaamme mukaan. Mahtavia juttuideoita olitte keksineet! Koska Livingstonen helle on pehmittänyt päämme, päätimme pääpotin lisäksi arpoa myös kaksi pienempää postiyllätystä lähetettäviksi.

Pääpotin voitti Katja Katjuska!!!! Onnittelut! Pistätkö osoitetta vaikka facebookin inboxiin, niin saadaan lähetys perille!

Lisäarvonnan lähetysten voittajat ovat Beben mummi ja Reija. Teidän osoitteet meillä taitaa ollakin! Onnittelut!

Skål voittajille!

 Rakkain terkuin, Kake & Make

Hieno blogi löytyi!

Käykäähän kattomassa, hienoa kirjotusta ja lähes samankaltasen kuulosia kokemuksia, ko meilläki. Samaistuthin Maken kans tuohon "himahousujengiin". Nämä tytöt pääsee muutes oikeasti olehman kylässä!

blogi luettavissa täällä!

Himahousuilijat jo Suomessa.

Tavathin muutes tuossa pari suomalaista keski-ikästä rouvaa täälä Lusakassa. Hurmaavia naisia! Kerta kaikkiaan! Heistä lissää myöhemmin.

ARVONTA-AIKAA VIELÄ JÄLJELLÄ KOLME, SIIS KOLOME KOKONAISTA PÄIVÄÄ!!!!!! Osallistukaahan kommentoimalla tuohon edelliseen tekstiin, niin voitte voittaa.

BLOGIARVONTA!

Rakkaat lukijamme,
otamme harppauksen syvemmälle blogimaailmaan, ja järjestämme Kaken ja Maken historian ensimmäisen blogiarvonnan! Jännää! Arvonnan voittajalle lähtee yllätyspostipaketti Sambiasta! Arvomme voittajan kaikkien vastaajien kesken.

Osallistut arvontaan kertomalla meille,
mistä aihepiiristä toivoisit meidän kirjoittavan?

Jätä vastauksesi ja nimesi tai nimimerkkisi tämän postauksen kommenttiosioon sunnuntai-iltaan 24.3.2013 mennessä, niin olet mukana arvonnassa! Ilmoitamme voittajalle tässä blogissa!

Onnea matkaan ja Sambian aurinkoa!
Terkuin kommentteja odottavat Kake & Make
ter

Tehän me töitäki!

Onpa taas työnteko maistunu. Tällä viikolla kaks esitystä eessä. Ensmäinen perjantaiaamuna ja toinen lauvantaina. Perjantaina VIHDOIN JA VIIMEIN päästään esittämään kuusi viikkoa sitten luomamme Forum-teatteriesitys ryhmäpaineesta ja seksistä. (Kati, mie selostan forum-teatterista sitte kesällä, että mitä se tarkottaa.) Sitä olhanki jo ootettu aika kauvan. No, mutta viimein päästään (koputan puuta) perjantaina. Kohderyhmänä 12-18 –vuotiaat nuoret. Tarinassa Jack on rakastunu Trishiaan ja sen kaverit yllyttää niitä menemään sänkyyn yhessä. Trishia kieltäytyy kortsusta ja Jack saa kupan. Sitte sen kaverit jättää sen ja haukkuu sitä tyhmäksi "Mehän annoimma sulle kondomia! Sitä ruukathan käyttää, ääliö!" ja Trishia kans kieltää kaiken ja haukkuu Jackia. Onneksi kyseessä on forum-teatteri, jolloin voimme pyrkiä muuttamaan ihmisten valintoja. Vaikeus on vain siinä, että ratkaisuksi ei kelpaa se, että "Jack, älä sitten paneskele sitä", koska Jack on oikeasti todella rakastunut ja nyt on ainutlaatuinen tilaisuus päästä Trishian kanssa pidemälle. Saa nähä, miten nuoriso Jackia opastaa toimimaan toisin. Jännää.



Oikealla Trishia ja Jack flirttaillen tanssii.



Lauvantaina taas menemä esittämhän saman ikäselle yleisölle näytelmää vastuullisesa seksikäyttäytymisestä, joka olhan tehty yhessä Barefeet Theatren Children’s Councilin (vähänniinkö nuorisovaltuusto) kanssa. Noin alle 18-vuotiaita kaikki ryhmäläiset. Ongelmia on niittenki kans ollu. Välillä tullee vähä liikaaki tuo teini-ikä / murrosikä esille työpajojen aikana, mutta olhan me silti saatu tosi hyvä esitys, vaikka ite sanonki. Ja välillä on ollu todella innostavaa niitten kans. Meiläki mielialat heittelee, ko murrosikäsellä konsanhan. Esitys on siis tehty devising-menetelmällä hyvin lyhyessä ajassa: viis kertaa, kolme tuntia kerralla, aina ei ees sitä. Eli aika hyvin on menny. :D Devising tarkottaa siis sitä, että lähetään yhessä ryhmän kans luomaan esitystä aiheen kautta. Meillä ei ollu käsikirjotusta tai mithän, annethin vain erilaisia tehtäviä porukalle ja ne on sitte tehny ite kohtaukset, tanssit, laulut ja runot. Niitä olema met sitte vähä ohejistanu ja hionu. Aika jännää, miten täälä Afrikan mantereella kaikki tämmöset onnistuu niin lyhyessä ajassa. En vois ikinä kuvitella Suomessa tekeväni devising-esitystä viiessä päivässä. Mutta nämä nuoret, kaikesta murrosikäisten murroksista huolimatta, ovatki tosi lahjakkaita, luovia ja taitavia!



A-A-A-A-ABSTINENCE!



Esityksessä nähdään mm. lauluja, tansseja, tanssibattle, sloganeita ja kaikkea hienoa! Yksi henkilökohtaisista suosikeistani on silti ”Abstinence-tanssi”. Siinä tytöt ja pojat laulaa ja tanssii ja kehottaa pidättäytymään seksistä, menemään testeihin, käyttämään kortsua ja harrastamaan seksiä oikeaan aikaan. ABSTINENCE! ELICHE! (<-- Tosi jees!), CONDOMISE! ELICHE! aaaaAAA POINT!! Esityksessä on eräs kohtaus, jossa kaverukset tapaavat pitkästä aikaa ja lähtee pokailemaan muijia. Sitte toinen niistä panee nuoren koulutytön paksuksi ja se toinen kaveri suuttuu sille. Sitte tämä kaveri, joka suuttu, opettaa yleisölle, miten kortsu laitetaan paikoilleen. Ettei yleisössä tehtäis samoja virheitä, ko tämän tyhmä kaveri teki. Sitte saathin eräältä Barefeetin jäseneltä palautetta, että se saattaa traumatisoida 12-vuotiasta, jos se näkee lavalla kortsun ja kuulee sanan ”penis”. Vois tietty kuvitella, että 12-vuotias traumatisoituu enemmän synnyttämisestä kuin kondomin näkemisestä, sanoo Maija. Maija sanoo myös: ”Muista hehkuttaa sinne, kuinka mielettömiä tansseja ja lauluja ne on tehny!” Mie muistan. :D Ne on tehny aivan mielettömän ihania tansseja ja lauluja kohtauksia, ja kuten jo sanoin, nämä nuoret on todella taitavia. HAVE SEX AT THE RIGHT TIME! I SAID: HAVE SEX AT THE RIGHT TIME!! Yksi hienoimmista lauluista ikinä, on Gracen tekemä laulu, joka on nyt opetettu muille ja ne laulaa sen moniäänisenä kuorona. ”Be careful, be careful, HIV and Aids is real.”

Ens viikonlopuksi pääsemmä Nooran tykö yöksi. Sillä on sikaiso talo ja uima-allas ja meijät. :) Niin, kuka on Noora? No, Noorahan on se tyttö, kuka meijät kuuli huutelemassa suomea toisillemme supermarketissa silloin ensmäisellä viikolla. Noora kuttu meät suurlähettilään tykö saunomhan ja siittä se sitte lähti. Nyt pääsemä ihan kunnolla jonku tykö yöksi. Siistiä!

Ja nyt loppu tämä kirjottaminen. Meillä on viimein aurinko tullu takasin tänne Lusakaan ja elämä alkaa taas hymyillä. Niin, että heippa vain ja sumppeja ja terhveisiä ja kaikkea.

MIKAELALLE JA MARKUKSELLE HUIPPUHYVVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!! toinen täyttää kolme ja toinen kolmekymmentäyk….. tai siis kolme kans. :D

puspus

Make ja Kake

psst. Annethin tänne meän majotuspaikan työntekijöille lahjoja, ko ensmäisen kerran lähimä täältä pois. Siivoojamiehet käyttää edelleen Tele Finland –avainnauhoja ja toinen jopa pyysi samanlaista vaimolleen, ko se oli sitä ihaillu. :) Meillä ei ollu enempää, ko kaks. :/

Sinne ja takaisin - meidän vieraat!

Safarilla aamupalalla. Taustalla auto. Ei seiniä, ei.

Täällä sitä ollaan, yhä. Kake ja Make, Lusakassa. Vieraat, takaisin Suomessa. Vajaa kaksi viikkoa rakkaiden ihmisten kanssa hujahti tuosta vain. Suih. Ohi. Vasta haimme ne neljä tyyppiä lentokentältä. Hikeä valuen jännitimme koneen laskeutumisen ja kuvasimme, kun tyyppejä asteli koneesta pihalle. Ei vaan meidän tyyppejä näkynyt. Oltiin nimittäin tuijotettu ihan väärän firman konetta!  Meidän tyypit tulivat siinä pienemmässä koneessa, jonka laskeutumisen huomasimme sivusilmällä. No,  saatinpa ainakin vartti loistavaa kuvamateriaalia satunnaisista Sambian matkaajista. Passin tarkastuksissa ja viisumeissa kesti lähes puolitoista tuntia. Jännitimme taas hikeä valuen lasin takana, ja lentokentän kylläsynyt virkailijanainen hääti meidät kerran viidessä minuutissa kauemmas. Lauloimme Nylon Beatia tappaaksemme aikaa. Nannaanananannanannaa..Ja lopulta ne olivat siinä edessämme rinkkoineen kaikkineen: Mikko, Juulia, Jarkko ja Jaakko. Voiko olla totta? Ilonkyyneleet.

Ja niin pian oltiin taas lentokentällä. Matkalla meinattiin juuttua ruuhkaan ja kuski olisi vielä halunnut käydä välillä rukoilemassa moskeijassa. Ei suostuttu. Sinne ne piti jättää, monien halausten ja suukkojen kera. Seisoimme portailla fjällrävenit selässä ja vilkutimme. Kyyneleet ei tällä kertaa olleet ilonkyyneleitä. Päivä oli sateinen ja harmaa, ja ihan kamalasti ei kiinnostanut juuri sillä hetkellä jäädä Lusakaan. Ja niin katsoimme, kun kone (tällä kertaa se oikea) nousi ilmaan ja vei Jaakon, Juulian, Jarkon ja Mikon Suomeen. Tai siis Etiopian, Kairon ja Tukholman kautta.

No tässä välissä tapahtui kumminkin paljon. Livingstonessa Juulia ja Mikko saivat letit, vedettiin ehkä maailman haastavin työpaja Community Schoolissa lapsille ja nuorille (vieraat olivat seuraamassa), käveltiin compaund-alueella ja paettiin kaatosadetta paikallisiin koteihin --> tottakai siitä syntyi disco. Siinäpä sitten hiki valui ja jorattiin. Syötiin pizzaa ihanassa italiaisravintolassa (hmm, osa jopa neljästi), syötiin käsin useassa paikallisessa, tehtiin ite ruokaa (eiku Juulia ja Jaakko siis teki..) ja Jarkko ja Mikko metsästivät nälkäistä leijonaa (eiku paikallisessa pikaruokaketjussa Hungry Lionissa kävivät). Käytiin Victorian putouksilla (HUOM! paviaanit pysyivät kaukana!) ja kastuttiin. Käytiin  kirkossa, jossa oli mielettömän hyvät musiikit, Make päätyi pyhäkoulunopettajaksi ("Jesus said: be nice to every body...) ja improvisoi lapsille myös saarnan kolmesta leijonasta, joiden pitää auttaa toisiaan pärjätäkseen. Kuvattiin Lavia Green Longboardsin mainoskuvia, ihasteltiin naisten päivän paraatia, käytiin torilla ja matkamuistotorilla. Ja sitten mentiin safarille Botswanaan! Ensimmäisenä päivänä nähtiin paljon eläimiä: hippoja, norsuja, impaloita, leijona (lepäävä), kirahveja, oravia, lintuja, krokotiileja, varaaneja...Toisena päivänä ei juuri ketään. No, niitä norsuja ja antilooppeja. Yksi mukava norsu meinasi hyökätä auton kimppuun - tai siis meidän, autossahan ei mitään seiniä ollut. Jännää oli, että opas lupaili, että näemme kaikkea mahdollista. Myöhemmin kysyttäessä oli vastaus, että ei, ei meillä sitä ja sitä tässä puistossa ole... Ja ne seeprat, ne olivat menneet sisämaahan. Voi raidat.

Tämä yksilö ei yrittänyt hyökätä.

Eikä tämäkään hippolauma.

Eikä tämäkään Kukkosen Jaakko.

Safariyöpyminen oli aika hurjaa. Teltoissa keskellä luonnonpuistoa. "Toki se on aidattu alue, Keniassakin oli!" opastimme vieraitamme. No ei kyllä ollut. "Mikä ääni tuo oli?" kysyttiin ääni vavisten. "Ai, joo, leopardi tuossa nappas yhden puhvelin, menenpä ajamaan sitä autolla kauemmaksi leiristä" vastasi opas. Huh. Ilman valoa ei saanut liikkua. Pysyttiin aika tiiviisti nuotion ääressä. Tähtitaivas oli mieletön. Ja viinilasillisen jälkeen ne leijonan karjaisutkin tuntuivat aika idyllisiltä...

Jarkko chillaa ja dataa

Varpaatkin chillaa

Tehtiin me töitäkin!

Mikko, the Rastaman/ Jeesus

Community Schoolin pihalla pelattiin kaikki yhessä!

Juulia, onko Sambiassa coolia?

Koulun pihalla ryhmäpotretti. Jaakko puuttuu kuvasta, koska toimi kuvaajana.

Lavia - Green Longboards

Paljon koettiin, paljon jäi kertomatta, paljon olisi voinut olla lisää aikaa! Kuvat puhukoot puolestamme. Pistetään lähipäivinä lisää safarikuvia. Kiitos Juulia, Jaakko, Mikko ja Jarkko, että olitte.

<3: Kake ja Make

Tämä viikko.

Sähkökatkoksen takia teksti eiliseltä:

Pahoittelemme hiljaisuutta, olemme olleet kiireisiä, sillä - Suomen vieraat ovat täällä! Mikko, Jarkko, Juulia ja Jaakko saapuivat Sambian kamaralle Ruotsin, Egyptin, Etiopian ja Zimbabwen kautta. Kake ja Make ovat ryhtyneet lähes päätoimisiksi matkaoppaiksi. Keskiviikkona matkattiin Livingstoneen, majoitus on ihana ja ilma on kuuma. Juulia ja Mikko istutettiin aamulla kampaajan tuoliin tavoiteena letit, oppainaan Kake. Make, Jaakko ja Jarkko chillailivat. Elämä on aika jees. Huomenna työpaja Clementin community schoolissa teini-ikäisille itsetunnosta ja seksuaalisuudesta, jännää! Ukkonen jyrisee jossain. Viikonloppuna edessä jälleen Victorian putoukset, paviaaneista huolimatta. Hui.

   Children's councilin workshopin tanssibattle: Geraldin ja Claran tyylinäyte. Mahtava näytelmä tulossa vastuullisesta seksikäyttäytymisestä!

                                        Kake fasilitoi. Siis ohjaa. Barefeetilla.

                  Tutustutettiin vieraat paikalliseen ruokaan. Käsinsyötävään.

                   Nshima, maissipuuro. Nam, sano Jaakko. Terkkuja Ilomantsiin!

   Puu ja nainen. Valokuva. Jaakko Kukkonen 2013. Sarjasta Puita ja naisia.

Vasemmalla Jaakko, keskellä Mikko ja oikealla Juulia. Jarkko puuttuu, mutta on todistettavasti myös Sambiassa.

Paljon terkkuja kaikille, täällä kaikki hyvin ja onnellisuutta paljon! Lisää kuvia ja seikkailuja luvassa.

Kahta ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvannut Jaakko. Tack!

<3: Kake ja Make ja kaverit

Lusaka uuvesta kulmasta.

Make alkaa lähestyä paikallista ihonväriä. PUHDASTA RUSKETUSTA! IHAN TOTTA! Ei esim. likaa.

Tekstiilikaksoset. Kake löysi lentopallokangaskaverin. Olis pitäny pölliä paita. Vois leikkiä haalaria. HUOM! Kake sai vihdoin myös pitkään odottamansa letit.

Meille kuuluu muutenkin hyvää. Tänhän löyvethin ihana paikallinen KUNNOLLINEN torialue, jota olhan kaivattu koko ajan, mitä olhan vietetty Lusakassa. (Harmi, että vasta nyt, koska kohta täältä jo häivythän.) Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä seikkailulle ettimhän lounaspaikkaa. Ihmeellistä on se, että kaikista pienimmissäkki paikallisissa nshima (= ugali) -ravintoloissa on lounasajat. Niillä ei siis ole ruokaa enhän tarjolla, jos kello lähenee kahta ja kolmea. Olima aika hämmästynheitä tästä. Keniassa ei ikinä ollu ravintoloissa erikshen lounas- ja illallisaukioloaikoja. Mutta nyt olhanki Sambiassa eikä Keniassa. Joka tapauksessa lopulta löysimä lounaspaikan ja saima ruokaa. MARIA JA NINNI! Söimä paikallista Omenaa (muille: auringossa pressun päällä kuivattua pienenpientä minikalaa) ja se oli hyvvää! Ihan oikeasti! Siinä oli kastiketta ja kaikkea. Eikä maistunu yhthän hiekalta (paitsi lautasen tyhjennettyä tuntu pari hiekanjyvvää hamphaissa, mutta niitä ei lasketa). Hieno juttu, mikä kans huomathin tällä torialueella oli se, että siellä ihmiset oli rauhallisia ja ne suhtautu meihin mukavasti. Maken sanoin: "Kukaan ei suhtautunu meihin pelkästään dollareina." Jos niille sanoi "ei kiitos", ne ymmärsi heti eikä jatkanu tyrkyttämistä. Torin ostossaldo tyrkyttämättömyydestä huolimatta (tai siitä johtuen): avokado, sikahienotsuperöverit korvakorut, neljä banaania, jätskit Supermarket Melissasta (Melissasta saa kaiken, eikä me haluta enhän ikinä mennä tyhmhin ostoskeskukshin!) sekä louhnat paikallisesta pikkuravintolasta, jonka nimeä ei kysytty. Hups. Maken sanoin jälleen: "Laita siihen, että syötiin maailman pienimmässä takahuoneessa, jossa oli turkoosit seinät ja vaan höyrys ja oli kuuma ja ihana tunnelma." Semmonen se juuri oli. Ehkä meän viehratki pääsee sinne pian. KOSKA NE TULLEE JO KOLMEN YÖN PÄÄSTÄ!!!!!! Siiiiiiiiistiä!!!

Ihana päivä on ollu. Aamu alko uimisella ja päättyi työpajasuunnittelhun ens viikkoa varten. Huomena menemä taas Barefeetin Cildren's Councilin kans tekhen työpajjaa ja ens viikolla käymä Livingstonessa yhen parituntisen vetämässä. Seksuaalisuuden portaat on hyvin otettu jo käythön ja lähemä tunteista sekä itsetunnosta liikhelle murrosikästen kans. Ihanaa palata taas kunnolla töitten äähren, ko on ollu vähä hiljasta tässä.

Ihanaa kevätaurinkoa sinne Suohmen (tai missä ikinä tätä luetkin!) ja mukavia hiihtokelejä!!

Jaakko, Mikko, Juulia ja Jarkko,
Teitä ootellessa <3

Make ja Kake

pus