Kaken ja Maken loma. We love.

Kaijan ja Maisulin lisäksi myös me, Kake ja Make, vietimme ihanan loman Sansibarilla ja Dar Es Salaamissa.

Matka sinne oli aika jännä. Käytämme myös ilmaisuja "aidon afrikkalainen", "autenttinen", "lievästi horror" sekä "todellinen slow travelling-elämys". Menimme Sambiasta Tansaniaan (Kapiri Mposhi-Dar Es Salaam) kiinalaisten kaivospomojen 70-luvun  ihmekeksinnöllä Tazara-junalla. Matkan piti kestää n. 50 tuntia. Piti. Vietimme junassa lähes 70 tuntia. Ykkösluokka oli täynnä, ja mitäs sitä porhojen seuraan tunkemaan. Kakkosluokka on varmasti ihan yhtä hyvä! Ja autenttisempikin! Olihan se, autenttinen.



Kake matkalla. Tuulee.



Juna oli tupaten täynnä. Käytävät aivan täynnä nshima-säkkien päällä istuvia matameja lapsineen. 6 hengen hytissämme oli 7 naista, ja käynnissä olivat aikamoiset bileet. Muutama päivä junassa tarkoittaa vapautusta kotitöistä. Kaikki naiset ilmoitivat olevansa "business ladies": matkustavat halvempaan Tansaniaan ostamaan käytettyjä vaatteita, kosmetiikkaa yms. Kalkatus hytissämme oli kova. Paljoa emme tajunneet, koska puhuivat pembaa. Välillä pidettiin raamattupiiriä, ettei meno vallan villiintynyt.



Junassa on hauska matkustaa. Make ja Cathryn 2.



Illalla yksi naisista oli kumminkin onnistunut saamaan makuupaikan muualta, joten kaikille oli sentään sängyt. Mutta, huh, miten pelottavat. Meille nuorimpina jäi yläsängyt reilun 2 metrin korkeudessa. sängyt olivat armottoman kapeat ja vain pikkuisella kaiteella varustetut. Ja juna, se huojui, heilui, hyppi ja kolisi. Tässä vaiheessa Makelle iski pikku paniikki, mutta ei auttanut kun yrittää nukkua. Ai, ja hytin lukko ei tietenkään toiminut. Jep. Nukuttiin mahamassikat (rahavyöt) messissä ja uni pelkkää koiranunta (tai siis make).

Tässä vaiheessa matka sujui vielä iloisesti. Tansanian rajanylitys sujui mallikkaasti (tai siis juna unohti muutaman vaunun Sambian puolelle, mentiin sitten edestakaisin reilu tunti niitä hakiessa...) ja Tansanian puolella ikkunoista myytävä ruoka oli halpaa ja maisemat mielettömiä. Ai niin, ja se tähtitaivas, jota katseltiin avoimesta ikkunasta, kun juna kiisi huimaa vauhtia jossain Afrikassa. Saatiin kavereitakin, joiden kanssa höpöttäessä aika kului huomaamatta. Ja pelattiin tunteja laivanupotusta. Kake on parempi ku Make siinä.





Ihanat maisemat. We love. Jotain hyvää junassaki.


Välillä juna pysähtyi tunneiksi selittämättömistä syistä. Kerran kuultiin, että radalla oli ruumis. Hui. Sentään ei törmätty elefanttiin, kuten joskus aiemmin oli käynyt. Huh. Sitten koitti sunnuntai, ja oltiin satojen kilometrien päässä Darista. Ymmärrettiin, että ollaan perillä vasta maanantaina. Tässä vaiheessa myös hytissämme majaileva Cathryn 2 (paikalla oli myös Cathryn1..) sairastui ja hyttimme täyttyi oksennuksesta. Pakenimme täyteen ravintolavaunuun koko päiväksi, ja lopulta myös seuraavaksi yöksi, ensin Make ja keskellä yötä myös Kake. Siellä sitten nukuimme täysillä sohvilla, arvotavarat haaremihousuissa :D !

Juna se ei koskaan tullut Dar Es Salaamiin, vaan otimme bussin perille. Darissa kohdattiin ihanat Suomen tytöt koulustamme: Anu, Laura, Sanna, Matilda ja Kiia, sekä pikaisesti myös ihana Mima, joka oli vaihtarina luokallamme syksyllä.



Ihanat tytöt! Sanna ja Matilda puuttuu. Ihania nekin.



Sitten oli aika Sansibarin. Ihanien valkoisten hiekkarantojen, meren, uimisen, sadekuurojen (pirun sadekausi!!!), happy hour-drinkkien ja kalaruokien. Rusketuttiin ja aijaijai, paloimme myös, snorklatessa.



Rantakin oli aika ihana. We love.



Ihana kärrynpyörä-Make. We love.




Ihana Kake. We love.



Viiden rantapäivän jälkeen koitti ihana, ihana, ihana kaupunkiloma Sansibarin Stonetownissa. Stonetown on upea, kaunis, kiehtova, rapistunut, maaginen, lumoava ja upea. Sanoinko jo, että upea? Stonetown on ihana. Siellä hikoiltiin t-paidoissa ja pitkissä hameissa/housuissa, muslimisaarella ei paljastella olkapäitä tai polvia. Katottiin pahalla juntti-turisteja, joka patsastelivat minishortseissa ja tuubitopeissa. Aijaijaijai! Ihanissa kahviloissa pysähdyttiin kahville ja nam, ihanalle hibiscus-mehulle. Ja kookosleipää ja avocado-tomaattileipiä! Ja ihanassa majapaikassamme oli blenderi! Tehtiin smoothieita mm. passionhedemistä, avocadosta, kookosvedestä, mangosta ja muusta. Nam! Ja sitten me shoppailtiin ihanissa pikkuputiikeissa. Oijoi. Olemme köyhiä.



Ihanasta kahvilasta. Zanzibari on ihana. We love.



Ihanan kahden viikon Tansanian reissun jälkeen palattiin vielä muutamaksi päiväksi Lusakaan, tällä kertaa lentäen. Siihen ne viimeiset rahamme upposivat. Tazara-kokemuksen jälkeen matkustusseikkailuhenki ei ollut enää huipussaan. Muutama hassu tunti, ja oltiin taas tutussa Sambiassa. Varpaita paleli, täällä on alkanut kylmempi kausi. Totuttelua Suomen oloihin - vaikka on täällä silti joku 20 astetta...



Ihana laukkukauppa! We love.



Ihana lomareissu siis oli. Kiitämme Lauraa, Anua, Matildaa, Sannaa, Kiiaa ja Hannia, teitte reissustamme huipun!

Rakkautta ja aurinkoa,

Kake ja Make/ Make ja Kake

Kaijan ja Maisulin videoterveiset Suomeen.

Santsibaarin leidit menojalalla taas!

Yleisön pyynnöstä kerromme vielä lisää Kaijan ja Maisulin lomaseikkailuista!
Kaija on ottanut ilon irti Happy Hour-tunneista rannalla (klo 15-19!)ja kiskonut innolla Sex on the beach-drinkkejä. Maisuli puolestaan on testannut kaikki Tansanialaiset oluet: "Ah miten aistikasta ja aromikasta. Kuten myös miehet täällä!" Beachpartyissä leidit jorasivat koko yön - itse menimme aikaisin nukkumaan. Tädit ne vaan jaksaa heilua! "Ai etä me pogottiin ja jytättiin!"

Leidit kurvasivat eräänä aamuna myös "ihaaanan eksoottiselle" maustekierrokselle. "Ai että me nautittihin!" Kaija kommentoi kierrosta, "ja ne pojat oli sielläkin aikamoisia! Ai että!". Rouvat ottivat myös selvää, miten Tansanian kansalaisuuden voisi hankkia - paluu Suomeen ei kuulemma houkuttele. "No ai kamaala, se kansalaisuushomma kuule maksaa yli 5000 ameriikan tollaria, ai että on kallista lystiä!" Kaija kertoi silminnähden järkyttyneenä. "Mutta eiköhän me kaiveta kuvetta. Se on hei hei vaan Jykä ja Markkupetri, pitäkää Suomenne. Me leidit muutetaan tänne, missä pippuri kasvaa!" Maisuli julisti ja heilutteli kansalaisuushakemuskaavakkeita.
"No missä se Aaprahami on että voisi auttaa tämän kielen kanssa?" Kaija huolehti.
"Se onki se Aaprahami kuulemme hyvä noissa kielipuuhissa" Maisuli vinkkasi silmää ja jatkoi "vaan ei se kuule pahempi ole se Georgekaan!"


Kaija se on sellainen maustetyttö!


Ja Maisuli myös!


Niin taisivat Kaija ja Maisuli jäädä Sansibarille - tai Santsibaarille, kuten he itse lausuvat. Kaija haluaa vielä lähettää terveisiä Markkupetrille: "No, oletko kade?" ja Maisuli Jykälle: "Georgella ei muuten ole ongelmia SEN kanssa. Ja Jykä, ei, SE ei ole normaalia ja kyllä, päänsärkyni on parantunut kokonaan!"


Aaprahami!

Kiitos Kaija ja Maisuli, iloisia Santsibaarin päiviä toivomme teille!

- kake ja make

Tuttavamme Kaija ja Maisuli lomalla

Jo Lusakassa tapaamamme hurmaavat keski-ikaiset tadit Kaija ja Maisuli ovat sattumalta myos Sansibarin lomalla! Naiset nauttivat rantaelamasta ja bongailevat kilvan komeita uroksia, josta todisteena myos Maisulin kaula koristava huivi! Huh, mika meno! Kaija ja Maisuli lahettavat terveisia kaikille koto-Suomeen, erityisesti ex-miehille Jykalle ja Markku-Petrille. Viini maistuu ja lanteet keikkuu iltaisin discossa! Oo Las Palmas, vai oliko se Tsantsibaari.




Maisuli poseeraa!



Kaija poseeraa!



Kaverikuva!

Terveisiä Sansibarilta!

Tytöt ovat saapuneet kolmen päivän junamatkan jälkeen Sansibarille. Nyt he nauttivat rannoista, palmuista ja turismista. Tytöt päivittävät heti blogia, kunhan pääsevät netin äärelle.

Tässä ajankuluksi hieman videota Jaakon, Maijan, Kaisulin, Juulian, Mikon sekä Jarkon reissulta Sambiaan noin kuukausi sitten. Eiku vain!










- Terveisin Joensuun-kirjeenvaihtaja Jaakko -

Barefeetin Children's council

Ryhmä valmiina enskariin!

 Tässä vielä muutama kuva Barefeetin Chilren's councilista, joiden kanssa teimme helmi-maaliskuun aikana devising-menetelmällä näytelmän vastuullisesta seksikäytäytymisestä. Tällä hetkellä ryhmä työstää vielä muutamia muutoksia näytelmään, ja sitä on tarkoitus esittää nuorisoryhmissä Lusakassa ainakin kerran kuussa tämän vuoden ajan. Huippu homma!

Girls are better!/ Boys are better!

Son loma nyt!

Työt tehty. Hyvin meni. Loma alkaa. Itseasiassa alko jo eilen, ko viiminen esitys oli ohi. Huomenna alkaa matka kohti naapurivaltiota ja snorklausrantoja. Ihanaa päästä uusiin maisemiin vähäksi aikaa!



Auringonlaskuristeilyltä terhveisiä!



Saattaa olla, että meistä ei kuulu vähhän aikhan, ko yhthän ei tiiä, mimmoset netti-/tietokonhellepääsymahollisuuet meillä tullee seuraavan parin viikon aikana olehman. Mutta kannattaa tsekkailla aina välillä. :)



Sumppeja kaikille! Kohta tulhan kotia pussailemhan
teitä oikeasti.

Näihin tunnelhmin,
Make ja Kake

puspuspuspuspuspus <3

Se kurssi

Täällä ollaan! Kurssi ohi, vielä edessä esitykset maanantaina ja tiistaina. Enskarikin pidettiin tänään Environment African nuorten ryhmälle. Aikaa esitykseen oli liian vähän (nimimerkillä "kun tieto ei kulje"), ja suurin osa forumin tekniikoista piti jättää väliin. Ketty-jokerimme (eli vetäjä) hoiti homman oiin hienosti, luontevasti ja itsevarmasti. Mahtavaa, naisjokeri Afrikassa! jippii!

Viisi päivää ollaan siis vedetty forum-teatterikurssia ja taisteltu totaalisen myöhästelyn (kukaan ei pahoittele), ilmoittamattomien poissaolojen, laiskuuden, myrskyn, kuuntelemattomuuden, ruoan kelpaamattomuuden ("missä liha???haluan lihaa!!")ja vain paikallisen kielen (nyanjan) puhumisen (kukaan ei käännä meille, ellei sitä aina erikseen vaadita...) kanssa. Huh. Hiki valuu, vaikka tänään olikin viileämpi päivä. Jopa kylmä aamusta. Järkyttävää.

Ihana Judith kokkaa. Ja nauraa. Paljon.

 Iloa päiviin on tuoneet ne kurssin ihmiset, jotka ovat olleet innoissaan, ja jaksaneet osallistua ja kokeilla uutta. Ruoka on ollut mahtavaa, paitsi okra tänään. Sen koostumus on limainen, vrt. räkä. Itse ei kehdattais valittaa ilmaisista lounaista! Jep. Olivat muuten jo vaatimassa ensi viikon esityksiin myös lounaita. Kieltäydyttiin, koska on vain parin tunnin keikat. 

Okra, ennen kuin siitä tuli limaista.

Kurssilla on ollut myös iloa monissa harjoitteissa. Vanha kunnon swish-boing-bang on ollut todellinen hitti. Paljon hyvää keskustelua on tullut. Naisen asemasta ollaan kuultu paljon lisää, se on onnettoman huono. Kamalia traditioita maassa riittää, niistä lisää myöhemmin.

Esityksen rakenteesta: Nalishebo (16-v.) lähtee ystävänsä houkuttelemana kapakkaan ja tapaa vanhemman miehen. Ystävällä on jo suhde vanhemman miehen kanssa. Uncle D on 49-vuotias ja tarjoaa tytölle vaatteita, rahaa, puhelimen, apuja koulumaksuihin yms. jos tyttö vain tyydyttää hänen miehiset tarpeensa. Ja tyttöhän tyydyttää. Ja saa kännykän, vaatteita, koruja. Kaksi kuukautta myöhemmin tyttö huomaa kuukautisten olevan myöhässä ja paljon kipuja joka paikassa. Hän on raskaana ja saanut tartunnan useampaan sukupuolitautiin. Ystävä haukkuu hänet ja jättää yksin ja Uncle D ei tunnusta tehneensä tytön kanssa mitään. Tätä sitten operoidaan yleisön kanssa ja pyritään keksimään, mitä tyttö olisi voinut tehdä toisin välttääkseen raadollisen tilanteensa.

Meillä on siis vikat työpäivät käsissä. Huomenna seurataan Tusole-ryhmän harjoituksia, ma ja ti esiinnytään. Me ollaan lavalla esityksen aloittavassa tanssissa, helpossa sellaisessa. Tänään yleisö kiljui riemusta, kun wazungut tanssivat. Hillitöntä. Yleisön reagointi esityksessä oli aivan mahtavaa, he elivät mukana koko sielullaan. Mahtavaa. Teatteri täällä on lähtökohtaisesti osallistavaa.

Meidän yleisö.

Rakkautta ja aurinkoa viikonloppuunne, meillä on jo vähän ikävä Suomeen.
terkuin Make ja Kake

Livingstonen laiskamadot - synkkää valitusta

Voi, mikä työpaja takana. FTMC - Forum Theatre Master Class Livingstone on osottautunu vähä haastavaksi. 1: me tarjoamme niille ilmaisen opetuksen forum-teatterista. 2: ne vaatii sen lisäksi ilmaisen lounaan ja kuljetuksen työpajoihin. 3: tarjoamamme lounas (nshimaa, vihanneksia, kalaa) ei kelpaa heille, he vaativat lihaa. 4: Tyypit ehdottivat kurssin sääntöihin kohtaa "tule ajoissa" - porukka valuu paikalle puolitoista tuntia myöhässä. Pahoitteleeko kukaan myöhässä tuloa? Eipä tietenkään. Myöhästelyyn ollaan totuttu, mut tämä ei vaan toimi. 5: Porukka kävelee ulos harjoituksista kesken kaiken, ja palaa myöhemmin. Öö? 6: Korostamme, että poissaolot pitää ilmoittaa ajoissa. Ilmoittavat sekunnin ennen, kuin lähtevät, jos siis ilmoittavat (kts. kohta 5). 7: Kurssin Livingstoneen pyytänyt Clement huitelee pihalla kesken harkkojen. Miksi? "Äh, täällä sisällä on kuuma..." 8: Eräs tyttä torkkuu, ja väittää samalla olevansa aktiivinen osallistuja. 9: Kun asiasta puhutaan lopulta, he haluavat lyhyemmät työajat kurssille. Silti lounas tulee olla! Lisäksi osa haluaa, että forumia tehdään jatkossakin, ja uusia vapaaehtoisia tulisi Suomesta opettamaan heitä. MITÄ IHMETTÄ?

Teatteri-ilmaisun ohjaajan etiikka on ollut koetuksella. Make on kokenut hillitöntä tarvetta kuristaa erään nimeltä mainitsemattoman rastafarin kesken työpajan. Pitää hillitä itsensä, ettei ole töykeä. On käytettävä kaikki energiansa ja sisunsa ja vedettävä isolla energialla, vaikka ryhmän matalat energiat vetävät mukaansa. Huh huh. Kompromissina lyhennetään työpajojen kestoa iltapäivästä.

Meillä on onneksi 3 aktiivista tyyppiä, Ketty, Edvin ja Matthews. Harmi heille. Lisäksi kurssille välillä ehtivä Tusole-ryhmän vetäjä Daniel on mielettömän hyvä tyyppi. 

Joko mainitsimme, että eräs tyttö kieltäytyy näyttelemästä, koska "ei koskaan ole näytellyt". Kurssihan oli suunnattu teatteria aktiivisesti Livingstonessa tekeville nuorille ja nuorille aikuisille. Hmm. Lisäksi kyseinen henkilö vaikutti olleen paikalla sopivasti vaan ilmaisen lounaan takia.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä tänään. Toivottavasti huomenna paremmin. Onneksi ihana kokki-Judith otti meidät mukaansa torille, saatiin halpoja avocadoja, papaija, upeita tomaatteja ja sipuleita. Suuntaamme pian kokkaamaan (lue: Make kokkaa, Kake tiskaa) majapaikkaamme. Ai niin, kaiken kukkuraksi majapaikassa on lauma "vekkuleita keski-ikäisiä" - sietämätömän "rennon nuorekkaita" ja "vallan vitsikkäitä" keski-ikäisiä miehiä. Aijaijai...

Tässä fiiliksiä kuvaava ilme maaliskuulta.

Kuva: Jaakko Kukkonen

Toivokaa meille parempaa työonnea!
rakkain terkuin Make ja Kake