perjantai 5. huhtikuuta 2013

Se kurssi

Täällä ollaan! Kurssi ohi, vielä edessä esitykset maanantaina ja tiistaina. Enskarikin pidettiin tänään Environment African nuorten ryhmälle. Aikaa esitykseen oli liian vähän (nimimerkillä "kun tieto ei kulje"), ja suurin osa forumin tekniikoista piti jättää väliin. Ketty-jokerimme (eli vetäjä) hoiti homman oiin hienosti, luontevasti ja itsevarmasti. Mahtavaa, naisjokeri Afrikassa! jippii!

Viisi päivää ollaan siis vedetty forum-teatterikurssia ja taisteltu totaalisen myöhästelyn (kukaan ei pahoittele), ilmoittamattomien poissaolojen, laiskuuden, myrskyn, kuuntelemattomuuden, ruoan kelpaamattomuuden ("missä liha???haluan lihaa!!")ja vain paikallisen kielen (nyanjan) puhumisen (kukaan ei käännä meille, ellei sitä aina erikseen vaadita...) kanssa. Huh. Hiki valuu, vaikka tänään olikin viileämpi päivä. Jopa kylmä aamusta. Järkyttävää.

Ihana Judith kokkaa. Ja nauraa. Paljon.

 Iloa päiviin on tuoneet ne kurssin ihmiset, jotka ovat olleet innoissaan, ja jaksaneet osallistua ja kokeilla uutta. Ruoka on ollut mahtavaa, paitsi okra tänään. Sen koostumus on limainen, vrt. räkä. Itse ei kehdattais valittaa ilmaisista lounaista! Jep. Olivat muuten jo vaatimassa ensi viikon esityksiin myös lounaita. Kieltäydyttiin, koska on vain parin tunnin keikat. 

Okra, ennen kuin siitä tuli limaista.

Kurssilla on ollut myös iloa monissa harjoitteissa. Vanha kunnon swish-boing-bang on ollut todellinen hitti. Paljon hyvää keskustelua on tullut. Naisen asemasta ollaan kuultu paljon lisää, se on onnettoman huono. Kamalia traditioita maassa riittää, niistä lisää myöhemmin.

Esityksen rakenteesta: Nalishebo (16-v.) lähtee ystävänsä houkuttelemana kapakkaan ja tapaa vanhemman miehen. Ystävällä on jo suhde vanhemman miehen kanssa. Uncle D on 49-vuotias ja tarjoaa tytölle vaatteita, rahaa, puhelimen, apuja koulumaksuihin yms. jos tyttö vain tyydyttää hänen miehiset tarpeensa. Ja tyttöhän tyydyttää. Ja saa kännykän, vaatteita, koruja. Kaksi kuukautta myöhemmin tyttö huomaa kuukautisten olevan myöhässä ja paljon kipuja joka paikassa. Hän on raskaana ja saanut tartunnan useampaan sukupuolitautiin. Ystävä haukkuu hänet ja jättää yksin ja Uncle D ei tunnusta tehneensä tytön kanssa mitään. Tätä sitten operoidaan yleisön kanssa ja pyritään keksimään, mitä tyttö olisi voinut tehdä toisin välttääkseen raadollisen tilanteensa.

Meillä on siis vikat työpäivät käsissä. Huomenna seurataan Tusole-ryhmän harjoituksia, ma ja ti esiinnytään. Me ollaan lavalla esityksen aloittavassa tanssissa, helpossa sellaisessa. Tänään yleisö kiljui riemusta, kun wazungut tanssivat. Hillitöntä. Yleisön reagointi esityksessä oli aivan mahtavaa, he elivät mukana koko sielullaan. Mahtavaa. Teatteri täällä on lähtökohtaisesti osallistavaa.
Meidän yleisö.

Rakkautta ja aurinkoa viikonloppuunne, meillä on jo vähän ikävä Suomeen.
terkuin Make ja Kake


3 kommenttia:

  1. Kannattaa olla iloinen ja tyytyväinen niistä onnistumisista mitä on tullut ja unohtaa asiat, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. te olette kuitenkin tehneet hienoa työtä ja olette olleet tärkeitä niille ihmisille, jotka ovat innostuneet työpajoistanne. Olen teistä niin ylpeä. - Kaitsu, Liina-Maijan isä -

    VastaaPoista
  2. Komppaan Kaitsua =) kultuurieroille ette voi mitään. Maassa maan tavalla ja kyllähän nuo palautteet kertovat, että hyvin olette pärjänneet! Ihana kuulla, että on koti-ikävä. Se tarkoittaa, että tulette kohta kotiin! Meillä on ikävä teit. Halaukset teille molemmille ja turvallista loppureissua. T. Kaisulin äiti

    VastaaPoista
  3. Kotiin kotiin tytöt pienet! Äidit odottavat neuvonnassa! Meillä oli eilen ensi-ilta ja Topilla konsertti Musiikkitalossa. Hyvin meni ja rauha laskeutuu taloon. Ukkokin saa seuraa ja yrjölänpuuroa.Maijan äiti

    VastaaPoista