Suomessa!

Totta se on! Suomessa ollaan. Kake Kokkolassa ja Make Sipoossa. Kannattaa vielä tsekkailla blogia lähipäivinä, luvassa kokemuksia Suomeen paluusta. Jo nyt voi sanoa, että valoisat illat ovat Afrikan tytöistä ihmeelliset ja lumoavat! On se Suomi aika ihana kummiskin.

Rakkautta, ihmiset.
<3: Kake ja Make

KOTIIN!!!

Laukut pakattu (melkein!) ja nyt me ootellaan. Kohta lähetään kentälle, sieltä ekaks Etiopiaan, sieltä Egyptiin, sieltä Ruotsiin ja sitten kotiin! Zikomo kwambili Zambia, Asante sana Tanzania, now we go home!

Kake ja Make kiittävät:
Jenny ja Antti Wihurin rahastoa koko reissun ja projektin mahdollistamisesta

Ediä, Franzia ja Suomen vieraita

Nena Guesthousen ihanaa henkilökuntaa - you have been our home away from home
Barefeet Theatre - you are the most amazing group ever!
Kotijoukkoja niin Joensuussa kuin Kallossa, Rovaniemellä, Kuopiossa ja
Kokkolassa
Mazhandu Bus Services - kuljetitte meitä pitkillä työmatkoilla Lusaka-Livingstone
Reissulla tapaamamme kaverit! Tusen tack! Erityisesti ihana Noora Lusakassa!
Suomen suurlähettilään saunaa - ihana!
Suomi-compaundin saunaa - ihana!
Malota Community School - in our heart!

Ja te ihanat lukijat. Ette tiedäkään, miten kommenttinne ovat ilahduttaneet meitä <3 !!!!

KIITOS! Me lähetään nyt kotiin. Kyllä me vielä Afrikkaankin joskus palataan, mutta ei ihan heti. Nyt on aika olla rakkaitten kanssa Suomessa.

We love you.

Pusuja ja Halauksia!
Kake ja Make/Make ja Kake

Kaken ja Maken loma. We love.

Kaijan ja Maisulin lisäksi myös me, Kake ja Make, vietimme ihanan loman Sansibarilla ja Dar Es Salaamissa.

Matka sinne oli aika jännä. Käytämme myös ilmaisuja "aidon afrikkalainen", "autenttinen", "lievästi horror" sekä "todellinen slow travelling-elämys". Menimme Sambiasta Tansaniaan (Kapiri Mposhi-Dar Es Salaam) kiinalaisten kaivospomojen 70-luvun  ihmekeksinnöllä Tazara-junalla. Matkan piti kestää n. 50 tuntia. Piti. Vietimme junassa lähes 70 tuntia. Ykkösluokka oli täynnä, ja mitäs sitä porhojen seuraan tunkemaan. Kakkosluokka on varmasti ihan yhtä hyvä! Ja autenttisempikin! Olihan se, autenttinen.



Kake matkalla. Tuulee.



Juna oli tupaten täynnä. Käytävät aivan täynnä nshima-säkkien päällä istuvia matameja lapsineen. 6 hengen hytissämme oli 7 naista, ja käynnissä olivat aikamoiset bileet. Muutama päivä junassa tarkoittaa vapautusta kotitöistä. Kaikki naiset ilmoitivat olevansa "business ladies": matkustavat halvempaan Tansaniaan ostamaan käytettyjä vaatteita, kosmetiikkaa yms. Kalkatus hytissämme oli kova. Paljoa emme tajunneet, koska puhuivat pembaa. Välillä pidettiin raamattupiiriä, ettei meno vallan villiintynyt.



Junassa on hauska matkustaa. Make ja Cathryn 2.



Illalla yksi naisista oli kumminkin onnistunut saamaan makuupaikan muualta, joten kaikille oli sentään sängyt. Mutta, huh, miten pelottavat. Meille nuorimpina jäi yläsängyt reilun 2 metrin korkeudessa. sängyt olivat armottoman kapeat ja vain pikkuisella kaiteella varustetut. Ja juna, se huojui, heilui, hyppi ja kolisi. Tässä vaiheessa Makelle iski pikku paniikki, mutta ei auttanut kun yrittää nukkua. Ai, ja hytin lukko ei tietenkään toiminut. Jep. Nukuttiin mahamassikat (rahavyöt) messissä ja uni pelkkää koiranunta (tai siis make).

Tässä vaiheessa matka sujui vielä iloisesti. Tansanian rajanylitys sujui mallikkaasti (tai siis juna unohti muutaman vaunun Sambian puolelle, mentiin sitten edestakaisin reilu tunti niitä hakiessa...) ja Tansanian puolella ikkunoista myytävä ruoka oli halpaa ja maisemat mielettömiä. Ai niin, ja se tähtitaivas, jota katseltiin avoimesta ikkunasta, kun juna kiisi huimaa vauhtia jossain Afrikassa. Saatiin kavereitakin, joiden kanssa höpöttäessä aika kului huomaamatta. Ja pelattiin tunteja laivanupotusta. Kake on parempi ku Make siinä.





Ihanat maisemat. We love. Jotain hyvää junassaki.


Välillä juna pysähtyi tunneiksi selittämättömistä syistä. Kerran kuultiin, että radalla oli ruumis. Hui. Sentään ei törmätty elefanttiin, kuten joskus aiemmin oli käynyt. Huh. Sitten koitti sunnuntai, ja oltiin satojen kilometrien päässä Darista. Ymmärrettiin, että ollaan perillä vasta maanantaina. Tässä vaiheessa myös hytissämme majaileva Cathryn 2 (paikalla oli myös Cathryn1..) sairastui ja hyttimme täyttyi oksennuksesta. Pakenimme täyteen ravintolavaunuun koko päiväksi, ja lopulta myös seuraavaksi yöksi, ensin Make ja keskellä yötä myös Kake. Siellä sitten nukuimme täysillä sohvilla, arvotavarat haaremihousuissa :D !

Juna se ei koskaan tullut Dar Es Salaamiin, vaan otimme bussin perille. Darissa kohdattiin ihanat Suomen tytöt koulustamme: Anu, Laura, Sanna, Matilda ja Kiia, sekä pikaisesti myös ihana Mima, joka oli vaihtarina luokallamme syksyllä.



Ihanat tytöt! Sanna ja Matilda puuttuu. Ihania nekin.



Sitten oli aika Sansibarin. Ihanien valkoisten hiekkarantojen, meren, uimisen, sadekuurojen (pirun sadekausi!!!), happy hour-drinkkien ja kalaruokien. Rusketuttiin ja aijaijai, paloimme myös, snorklatessa.



Rantakin oli aika ihana. We love.



Ihana kärrynpyörä-Make. We love.




Ihana Kake. We love.



Viiden rantapäivän jälkeen koitti ihana, ihana, ihana kaupunkiloma Sansibarin Stonetownissa. Stonetown on upea, kaunis, kiehtova, rapistunut, maaginen, lumoava ja upea. Sanoinko jo, että upea? Stonetown on ihana. Siellä hikoiltiin t-paidoissa ja pitkissä hameissa/housuissa, muslimisaarella ei paljastella olkapäitä tai polvia. Katottiin pahalla juntti-turisteja, joka patsastelivat minishortseissa ja tuubitopeissa. Aijaijaijai! Ihanissa kahviloissa pysähdyttiin kahville ja nam, ihanalle hibiscus-mehulle. Ja kookosleipää ja avocado-tomaattileipiä! Ja ihanassa majapaikassamme oli blenderi! Tehtiin smoothieita mm. passionhedemistä, avocadosta, kookosvedestä, mangosta ja muusta. Nam! Ja sitten me shoppailtiin ihanissa pikkuputiikeissa. Oijoi. Olemme köyhiä.



Ihanasta kahvilasta. Zanzibari on ihana. We love.



Ihanan kahden viikon Tansanian reissun jälkeen palattiin vielä muutamaksi päiväksi Lusakaan, tällä kertaa lentäen. Siihen ne viimeiset rahamme upposivat. Tazara-kokemuksen jälkeen matkustusseikkailuhenki ei ollut enää huipussaan. Muutama hassu tunti, ja oltiin taas tutussa Sambiassa. Varpaita paleli, täällä on alkanut kylmempi kausi. Totuttelua Suomen oloihin - vaikka on täällä silti joku 20 astetta...



Ihana laukkukauppa! We love.



Ihana lomareissu siis oli. Kiitämme Lauraa, Anua, Matildaa, Sannaa, Kiiaa ja Hannia, teitte reissustamme huipun!

Rakkautta ja aurinkoa,

Kake ja Make/ Make ja Kake

Kaijan ja Maisulin videoterveiset Suomeen.

Santsibaarin leidit menojalalla taas!

Yleisön pyynnöstä kerromme vielä lisää Kaijan ja Maisulin lomaseikkailuista!
Kaija on ottanut ilon irti Happy Hour-tunneista rannalla (klo 15-19!)ja kiskonut innolla Sex on the beach-drinkkejä. Maisuli puolestaan on testannut kaikki Tansanialaiset oluet: "Ah miten aistikasta ja aromikasta. Kuten myös miehet täällä!" Beachpartyissä leidit jorasivat koko yön - itse menimme aikaisin nukkumaan. Tädit ne vaan jaksaa heilua! "Ai etä me pogottiin ja jytättiin!"

Leidit kurvasivat eräänä aamuna myös "ihaaanan eksoottiselle" maustekierrokselle. "Ai että me nautittihin!" Kaija kommentoi kierrosta, "ja ne pojat oli sielläkin aikamoisia! Ai että!". Rouvat ottivat myös selvää, miten Tansanian kansalaisuuden voisi hankkia - paluu Suomeen ei kuulemma houkuttele. "No ai kamaala, se kansalaisuushomma kuule maksaa yli 5000 ameriikan tollaria, ai että on kallista lystiä!" Kaija kertoi silminnähden järkyttyneenä. "Mutta eiköhän me kaiveta kuvetta. Se on hei hei vaan Jykä ja Markkupetri, pitäkää Suomenne. Me leidit muutetaan tänne, missä pippuri kasvaa!" Maisuli julisti ja heilutteli kansalaisuushakemuskaavakkeita.
"No missä se Aaprahami on että voisi auttaa tämän kielen kanssa?" Kaija huolehti.
"Se onki se Aaprahami kuulemme hyvä noissa kielipuuhissa" Maisuli vinkkasi silmää ja jatkoi "vaan ei se kuule pahempi ole se Georgekaan!"


Kaija se on sellainen maustetyttö!


Ja Maisuli myös!


Niin taisivat Kaija ja Maisuli jäädä Sansibarille - tai Santsibaarille, kuten he itse lausuvat. Kaija haluaa vielä lähettää terveisiä Markkupetrille: "No, oletko kade?" ja Maisuli Jykälle: "Georgella ei muuten ole ongelmia SEN kanssa. Ja Jykä, ei, SE ei ole normaalia ja kyllä, päänsärkyni on parantunut kokonaan!"


Aaprahami!

Kiitos Kaija ja Maisuli, iloisia Santsibaarin päiviä toivomme teille!

- kake ja make

Tuttavamme Kaija ja Maisuli lomalla

Jo Lusakassa tapaamamme hurmaavat keski-ikaiset tadit Kaija ja Maisuli ovat sattumalta myos Sansibarin lomalla! Naiset nauttivat rantaelamasta ja bongailevat kilvan komeita uroksia, josta todisteena myos Maisulin kaula koristava huivi! Huh, mika meno! Kaija ja Maisuli lahettavat terveisia kaikille koto-Suomeen, erityisesti ex-miehille Jykalle ja Markku-Petrille. Viini maistuu ja lanteet keikkuu iltaisin discossa! Oo Las Palmas, vai oliko se Tsantsibaari.




Maisuli poseeraa!



Kaija poseeraa!



Kaverikuva!

Terveisiä Sansibarilta!

Tytöt ovat saapuneet kolmen päivän junamatkan jälkeen Sansibarille. Nyt he nauttivat rannoista, palmuista ja turismista. Tytöt päivittävät heti blogia, kunhan pääsevät netin äärelle.

Tässä ajankuluksi hieman videota Jaakon, Maijan, Kaisulin, Juulian, Mikon sekä Jarkon reissulta Sambiaan noin kuukausi sitten. Eiku vain!










- Terveisin Joensuun-kirjeenvaihtaja Jaakko -

Barefeetin Children's council

Ryhmä valmiina enskariin!

 Tässä vielä muutama kuva Barefeetin Chilren's councilista, joiden kanssa teimme helmi-maaliskuun aikana devising-menetelmällä näytelmän vastuullisesta seksikäytäytymisestä. Tällä hetkellä ryhmä työstää vielä muutamia muutoksia näytelmään, ja sitä on tarkoitus esittää nuorisoryhmissä Lusakassa ainakin kerran kuussa tämän vuoden ajan. Huippu homma!

Girls are better!/ Boys are better!

Son loma nyt!

Työt tehty. Hyvin meni. Loma alkaa. Itseasiassa alko jo eilen, ko viiminen esitys oli ohi. Huomenna alkaa matka kohti naapurivaltiota ja snorklausrantoja. Ihanaa päästä uusiin maisemiin vähäksi aikaa!



Auringonlaskuristeilyltä terhveisiä!



Saattaa olla, että meistä ei kuulu vähhän aikhan, ko yhthän ei tiiä, mimmoset netti-/tietokonhellepääsymahollisuuet meillä tullee seuraavan parin viikon aikana olehman. Mutta kannattaa tsekkailla aina välillä. :)



Sumppeja kaikille! Kohta tulhan kotia pussailemhan
teitä oikeasti.

Näihin tunnelhmin,
Make ja Kake

puspuspuspuspuspus <3

Se kurssi

Täällä ollaan! Kurssi ohi, vielä edessä esitykset maanantaina ja tiistaina. Enskarikin pidettiin tänään Environment African nuorten ryhmälle. Aikaa esitykseen oli liian vähän (nimimerkillä "kun tieto ei kulje"), ja suurin osa forumin tekniikoista piti jättää väliin. Ketty-jokerimme (eli vetäjä) hoiti homman oiin hienosti, luontevasti ja itsevarmasti. Mahtavaa, naisjokeri Afrikassa! jippii!

Viisi päivää ollaan siis vedetty forum-teatterikurssia ja taisteltu totaalisen myöhästelyn (kukaan ei pahoittele), ilmoittamattomien poissaolojen, laiskuuden, myrskyn, kuuntelemattomuuden, ruoan kelpaamattomuuden ("missä liha???haluan lihaa!!")ja vain paikallisen kielen (nyanjan) puhumisen (kukaan ei käännä meille, ellei sitä aina erikseen vaadita...) kanssa. Huh. Hiki valuu, vaikka tänään olikin viileämpi päivä. Jopa kylmä aamusta. Järkyttävää.

Ihana Judith kokkaa. Ja nauraa. Paljon.

 Iloa päiviin on tuoneet ne kurssin ihmiset, jotka ovat olleet innoissaan, ja jaksaneet osallistua ja kokeilla uutta. Ruoka on ollut mahtavaa, paitsi okra tänään. Sen koostumus on limainen, vrt. räkä. Itse ei kehdattais valittaa ilmaisista lounaista! Jep. Olivat muuten jo vaatimassa ensi viikon esityksiin myös lounaita. Kieltäydyttiin, koska on vain parin tunnin keikat. 

Okra, ennen kuin siitä tuli limaista.

Kurssilla on ollut myös iloa monissa harjoitteissa. Vanha kunnon swish-boing-bang on ollut todellinen hitti. Paljon hyvää keskustelua on tullut. Naisen asemasta ollaan kuultu paljon lisää, se on onnettoman huono. Kamalia traditioita maassa riittää, niistä lisää myöhemmin.

Esityksen rakenteesta: Nalishebo (16-v.) lähtee ystävänsä houkuttelemana kapakkaan ja tapaa vanhemman miehen. Ystävällä on jo suhde vanhemman miehen kanssa. Uncle D on 49-vuotias ja tarjoaa tytölle vaatteita, rahaa, puhelimen, apuja koulumaksuihin yms. jos tyttö vain tyydyttää hänen miehiset tarpeensa. Ja tyttöhän tyydyttää. Ja saa kännykän, vaatteita, koruja. Kaksi kuukautta myöhemmin tyttö huomaa kuukautisten olevan myöhässä ja paljon kipuja joka paikassa. Hän on raskaana ja saanut tartunnan useampaan sukupuolitautiin. Ystävä haukkuu hänet ja jättää yksin ja Uncle D ei tunnusta tehneensä tytön kanssa mitään. Tätä sitten operoidaan yleisön kanssa ja pyritään keksimään, mitä tyttö olisi voinut tehdä toisin välttääkseen raadollisen tilanteensa.

Meillä on siis vikat työpäivät käsissä. Huomenna seurataan Tusole-ryhmän harjoituksia, ma ja ti esiinnytään. Me ollaan lavalla esityksen aloittavassa tanssissa, helpossa sellaisessa. Tänään yleisö kiljui riemusta, kun wazungut tanssivat. Hillitöntä. Yleisön reagointi esityksessä oli aivan mahtavaa, he elivät mukana koko sielullaan. Mahtavaa. Teatteri täällä on lähtökohtaisesti osallistavaa.

Meidän yleisö.

Rakkautta ja aurinkoa viikonloppuunne, meillä on jo vähän ikävä Suomeen.
terkuin Make ja Kake

Livingstonen laiskamadot - synkkää valitusta

Voi, mikä työpaja takana. FTMC - Forum Theatre Master Class Livingstone on osottautunu vähä haastavaksi. 1: me tarjoamme niille ilmaisen opetuksen forum-teatterista. 2: ne vaatii sen lisäksi ilmaisen lounaan ja kuljetuksen työpajoihin. 3: tarjoamamme lounas (nshimaa, vihanneksia, kalaa) ei kelpaa heille, he vaativat lihaa. 4: Tyypit ehdottivat kurssin sääntöihin kohtaa "tule ajoissa" - porukka valuu paikalle puolitoista tuntia myöhässä. Pahoitteleeko kukaan myöhässä tuloa? Eipä tietenkään. Myöhästelyyn ollaan totuttu, mut tämä ei vaan toimi. 5: Porukka kävelee ulos harjoituksista kesken kaiken, ja palaa myöhemmin. Öö? 6: Korostamme, että poissaolot pitää ilmoittaa ajoissa. Ilmoittavat sekunnin ennen, kuin lähtevät, jos siis ilmoittavat (kts. kohta 5). 7: Kurssin Livingstoneen pyytänyt Clement huitelee pihalla kesken harkkojen. Miksi? "Äh, täällä sisällä on kuuma..." 8: Eräs tyttä torkkuu, ja väittää samalla olevansa aktiivinen osallistuja. 9: Kun asiasta puhutaan lopulta, he haluavat lyhyemmät työajat kurssille. Silti lounas tulee olla! Lisäksi osa haluaa, että forumia tehdään jatkossakin, ja uusia vapaaehtoisia tulisi Suomesta opettamaan heitä. MITÄ IHMETTÄ?

Teatteri-ilmaisun ohjaajan etiikka on ollut koetuksella. Make on kokenut hillitöntä tarvetta kuristaa erään nimeltä mainitsemattoman rastafarin kesken työpajan. Pitää hillitä itsensä, ettei ole töykeä. On käytettävä kaikki energiansa ja sisunsa ja vedettävä isolla energialla, vaikka ryhmän matalat energiat vetävät mukaansa. Huh huh. Kompromissina lyhennetään työpajojen kestoa iltapäivästä.

Meillä on onneksi 3 aktiivista tyyppiä, Ketty, Edvin ja Matthews. Harmi heille. Lisäksi kurssille välillä ehtivä Tusole-ryhmän vetäjä Daniel on mielettömän hyvä tyyppi. 

Joko mainitsimme, että eräs tyttö kieltäytyy näyttelemästä, koska "ei koskaan ole näytellyt". Kurssihan oli suunnattu teatteria aktiivisesti Livingstonessa tekeville nuorille ja nuorille aikuisille. Hmm. Lisäksi kyseinen henkilö vaikutti olleen paikalla sopivasti vaan ilmaisen lounaan takia.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä tänään. Toivottavasti huomenna paremmin. Onneksi ihana kokki-Judith otti meidät mukaansa torille, saatiin halpoja avocadoja, papaija, upeita tomaatteja ja sipuleita. Suuntaamme pian kokkaamaan (lue: Make kokkaa, Kake tiskaa) majapaikkaamme. Ai niin, kaiken kukkuraksi majapaikassa on lauma "vekkuleita keski-ikäisiä" - sietämätömän "rennon nuorekkaita" ja "vallan vitsikkäitä" keski-ikäisiä miehiä. Aijaijai...

Tässä fiiliksiä kuvaava ilme maaliskuulta.

Kuva: Jaakko Kukkonen

Toivokaa meille parempaa työonnea!
rakkain terkuin Make ja Kake

Seksuaalisuuden portaat -työpajoista.

Kuvittele 2,5 x 4 metriä kokonen luokkahuone, jossa on 35 9-15 –vuotiasta oppilasta sekä kaksi teatteri-ilmaisun ohjaajaa pitämässä draamatyöpajaa seksuaalisuudesta. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Tai oli eilen.

Seksuaalisuuden portaat on Opetushallituksen julkasema yheksän porthan malli siitä, miten puhua lapsille ja nuorille seksistä. Sielä on paljon itsetunnosta, rakkaudesta, tunteista, murrosiästä ja muista asioista, joita ihminen käy läpi kasvaessaan aikuiseksi ja seksuaalisesti aktiiviseksi henkilöksi.

Nelosluokkalaiset piirtämässä.

Mahtavasti olhan saatu luotua toiminnalliseksi draamaksi Seksuaalisuuden portaat. 1.-2. –luokkalaisille piethin työpajat tiistaina. Ne oli aika pitkälti samanlaiset. Aiheena meillä oli ”tytöt ja pojat”. Käytiin läpi tyttöjen ja poikien eroja, jokaisen oma privaattialue (uimapukumalli) ja kehon kaikki osat. Hieno leikki, jonka Maija keksi ja Kaisuli autto vähä jalostamisessa, käy läpi rytmin avulla kaikki kehon osat. ”This is my body! It’s a good body! … This is my peepee! It’s a good peepee! This is my pussy! It’s a good pussy!” Ja niin edelleen. Hirveästihän nuo pussy ja peepee naurattaa lapsia, mutta totta on, että pojilla se peepee roikkuu jalkojen välissä ja tytöillä pussy. Meillä on myös kaikissa työpajoissa ollu mukana Miken ja Gracen tarina, jossa ne ensin on lapsuudenkavereita, sitte ne ei leiki, sitte ne on salaisesti ihastuneita, sitte ne kertoo ihastuksensa kaverille, sitte ne kertoo ihastuksensa toisilleen, sitte Mike onki ihastunu Jenniferiin ja sitte Grace pettyy ja sitte ne kasvaa ja alkaa hellustamhan ja pittää toisiihan käestä ja pussailee ja sitte ne on aikusia ja mennee naimisiin ja sitte ne tekkee lapsen ja perustaa perheen. ”I will plant my baby seeds into Grace and then our seeds melts together and together they become a baby. First baby is very small and after nine months it’ll grow up to be a real baby.” Jokaisella kerralla Mike ja Grace kysyi yleisöltä, mikä lapsen nimi voisi olla. Suurimmalla osasta kertoja se oli tyttö. Tyttövauvan nimet: Natasha (joku afrikkalainen nimi, jota ei muisteta, alko T:llä) Sharon, Catherine Nancy Carita, Alice Jane Abigail, Anna Rafaella Monde & Caren Bianca Florence. Ainoan poikavauvan nimi: Ted Mike Moses. Hienot nimet tuli joka kerralla lapselle. Kaikki ryhmät oli lapsesta aivan mielettömän innoishan! Siis uskomaton jännitys joka kerta, ko Grace lähti sairaalaan ja tuli sieltä pienen nyytin kans. Ja hirvittävästi olis lapselle tullu aina nimiä, mutta oli pakko rajottaa tuohon kolhmen, ettei tule Peppi Lotta Sikuriina Rullakartiina Ephraimin tytär Pitkätossuja. Lopuksi piirrethin oma kuva. Värikynät ja paperit on ehkä hitein juttu, mitä niillä voi koulussa olla. Tappelut värikynistä oli kans aika hurjia. Mutta mitäpä sitä muutakhan oottaa, jos opettaja uhkailee keppi käessä läpi tunnin pieksävänsä jokaisen, joka vähänki päästää ylimäärästä ääntä luokassa.

Private area of girls and boys. Uimapukumalli.

3.-4. –luokkalaisten työpajojen aihe oli ”tytöt, pojat ja kasvaminen”. Samat hommat käythin niitten kans, ko ykkösille ja kakkosillekki. Lisänä kysythin niitten mielipiteitä aiheeseen liittymistä väittämistä ja kerrothin murrosiän muutoksista. Kaikesta, mitä kehossa tapahtuu ja mitä ehkä päässä tapahtuu. Kuukautiset, siemensyöksyt, karvat ja hiki. Tässä pääpointit. Mike ja Grace oli hyviä esimerkkejä 13-vuotiaina, ko kerrothin niille, mitä niille tullee tapahtumhan. Hyvin on oppilhat ottanhe vasthan asioita, ja aina, ko olhan kysytty, mitä ne on oppinu, ne on muistanu tosi hyvin mm. sen, ettei kukhan saa koskea minun uimapukualueeseen, jos en ite sitä halua. Mieletön voima tuli lapsista, ko harjotelthin yhessä, miten sanothan NO!! Hieno NO-kuoro syntyi luokassa. Ja vielä hienommin vielä kaikuu niissä kiviseinissä. Nelosten ja kolmosten kans piirustustehtävä oli ”mikä on hyvää minussa ja missä minä olen hyvä”. Monia vesihanoja tuli piirrustukshin mukhan. Niitä ihmettelimmä kovin. Hyvä juomaan? Hyvä tiskaahman? Tykkään vedestä? Hurjaa on se, että ko tahoima, että kaikki kirjottaa nimensä piirustukshen, suurin osa katto vihostaan, miten oma nimi kirjotethan. Nelosluokkalaisistakin.

Valmiit piirrustukset. Huomaa luokan koko!

5.-, 6.- ja 7.-luokkalaisille piethin sitte työpajat aiheesta ”teini-ikä, rakkaus ja seksi”, paitsi vitosluokkalaisille oli ”teini-ikä, rakkaus ja vähän seksistä”. Miken ja Gracen tarinaan lisättiin pätkiä, jossa kerrothin seksin kolmesta kerroksesta (järki, tunne ja biologia). Maijan piirtämät alastomat afrikkalaisteinit herätti kans tosi paljon hilpeyttä luokassa. Mutta hyvin jäi tyypeille päähän ”SENSE, FEELING AND BIOLOGY”. Ja se, että ne pittää kaikkien olla sitä mieltä, että on valmis sekstailemhan ennen ko alottaa kyseisen toiminnan. Tiiä häntä, mitä todellisuudessa tapahtuu silti… Itsetyydytyksestä kerrothin sen jälkhen, ko Mike ja Grace vuoroillaan kertoivat haaveilevansa toisistaan. Sanoima, että se on hyväksi ja parasta ja turvallisinta, koska runkatessa ei voi tulla raskhaksi eikä saaha tauteja. Sehän on siis just parasta, mitä 13-vuotiihana voi harrastaa! Näitten kans piirrethin minä itse kymmenen vuoden päästä. Lopussa oli tarkotus jakkaa 6.-7. –luokkalaisille kortsuja (tyhjennethin eilen kaupan varasto ja kassatäti vähän ihmetteli, mihin mzungut voi viistoista pakettia ((45 kpl)) kortsuja tarvia). Mike ja Grace olivat tässä tarinassa 18-vuotiaita ja aikoivat kokeilla seksiä. Ne keskusteli aiheesta, kävi testeissä ja klinikalla opetethin, miten kortsu asetethan paikalhen (me mietimä kovasti, pittääkö esinahasta mainita, ko suurin osa, ellei kaikki, on ympärileikattuja. Ei mainittu). Sitte Mike halus myös opettaa Gracelle, jotta seki oppii (jotta yleisöki näkkee) ja näin oli taas Kaisuli sielä oppilhaitten eessä äitinsä jalanjäljissä kortsu sormissaan. Mutta siis.. tarkotus oli antaa jokaiselle kortsu kotia, että voivat harjotella. Siinä kortsunjakotilaisuudessa sitten koulun pääopettaja, Clement, ilmoitti meille, että älkää antako niitä! Kumma, ettei maininnu asiasta aamulla. Perusteluna se, että ”oppilaitten vanhemmat pieksää ne, jos saa selville, että koulusta on annettu kortsuja” ja se, että ”kortsujen antaminen tarkottaa sitä, että nyt ne kaikki mennee paneskelhen toisiihan”. Vaikka me olhan koko työpaja painotettu: ”OOTA, ETTÄ KASVAT AIKUSEKSI. OOTA, ETTÄ LÖYVÄT JONKU, JOTA RAKASTAT TOSI PALJON. OOTA, ETTÄ OLET VARMASTI VALMIS JÄRJEN, TUNTHEN JA BIOLOGIAN TASOLLA.” Eipä sitte annettu kortsuja oppilhaille. Sielä ne makkaa tällä hetkellä meän kaheksan hengen dormissa sängyllä. Lopulta se kuitenki meni niin, että ne jokka halus, sai ottaa. Mutta totta kai niille sitte naureskelthin. Ko ajatus oli, että kaikki saa ja kaikki on samalla viivalla…. Ja sitä paitsi! Ne paneskellee joka tapauksessa. Eikö silloin ole parempi, että niillä on jotaki, jolla suojata ittensä! prkl.

Grace taitaa kohta synnyttää.

Tosi kiinnostava aihe on tämä. Ongelmia, joita olhan mietitty: rohkaseeko tämä seksiin liian nuorena enemmän kuin pidättäytymään? Paikallinen seksivalistus varottelee vaaroista ja käskee pidättäytymään eikä se kyllä missään nimessä toimi, kerta kaikki harrastaa seksiä joka tapauksessa. Kortsuja ei uskalleta hakea klinikalta, vaikka sais ilmaseksi, koska sielä on aina joku vanhempien tuttu, joka juoruaa ”sinun tyttö se sielä niitä kortsuja vain haki. hyi sitä.” Ja se, mikä olis pitäny ajatella ehkä jo alussa: annethan seksuaalisuuden portaiden koulutusta vanhemmille ja opettajille. Eihän sitä tiiä, miten hyvin se menis perille, ko vanhat tavat on jo niin syvällä perinteissä, mutta voishan sitä koittaa. Sieltä se suurin vaikutus lapsiin ja nuoriin kuitenki tullee eikä random-mzunguilta, jota käy yhen työpajan pitämässä ja häipyy sitte pois. Ens projektissa sitte.

Mutta hyvin on menny ja toivottavasti jotaki jääny miehlenki. Ja yllättävän hyvin saathin lopulta nuo Seksuaalisuuden porthat osalliseksi meän työpajoja.

Ja Sambian uutisista hyvää iltaa!

Tässä uutisia viimeisen viikon ajalta paikallisista sanomalehdistä The Post, Daily Mail ja Daily Nation. The Post taitaa olla suurin lehti, mutta erään taksikuskin mukaan Postiin ei ole enää luottamista. Taksikuski kannattaa Daily Nationia. Itse en vielä tiedä, onko suosikkini yksinkertainen, mutta helppolukuinen Daily Nation, vai hankalan suuri Daily Mail.

Malawissa kampanjoidaan leskien ”puhdistus”-traditiota vastaan. Aviomiehen kuollessa on perinteisesti lesken täytynyt harrastaa seksiä jonkun uuden miehen kanssa, tai vainajan haamu seuraisi häntä loppuelämän ajan. Epätoivoiset lesket pelkäävät vainoavaa haamua, ja turvautuvat virallisiin ”puhdistajiin”, miehiin, jotka maksusta makaavat leskien kanssa. ”Puhdistuminen” on kuitenkin kaukana puhtaudesta: usein ”puhdistajat” ovat HIV-posiiivisia. ”Puhdistaja” on lisäksi superkallis, jopa 50 dollaria, eli jopa muutaman kuukauden tienestit köyhille naisille. Tämä traditio koskee tietenkin vain leskivaimoja. Leskimiehet jatkakoot omaa elämäänsä.

Krokotiili söi 21-vuotiaan miehen Lake Kariban alueella. Miehen palasia etsitään edelleen, krokotiili ei siis nielaissut miestä kokonaan.

20 miesopettajaa on irtisanottu Sambiassa aikavälillä syyskuu – maaliskuu. Jokainen miehistä oli saattanut nuoren tyttöoppilaansa raskaaksi. Miehet olivat houkutelleet tyttöjä seksiin paremmilla koenumeroilla ja koulumenestyksellä. Kieltäytymisestä olisi seurannut numeroiden laskua. Eräs tyttö oli kertonut, ettei päässyt helppoa koetta läpi, vaikka vastasi oikein, koska oli kieltäytynyt lähtemästä ulos opettajansa kanssa.

Homoliittoja vastustetaan jyrkästi. EU on antamassa 100 000 – 200 000 euroa kansalaisjärjestöille, jotka tekevät projekteja homojen, lesbojen, bi- ja transseksuaalien sekä vankien kanssa. Pääkirjoituksessa käsketään vihaisesti EU:ta pitämään näppinsä erossa asiasta, ja jakamaan rahaa johonkin oikeasti tärkeään. ”Ehkä se on joku valkoisten juttu, mutta tänne se ei kuulu. Sitä ei ole meidän perinteissä, ja se on Raamatun vastaista.”

Suosittu artisti Dandy Cactus joutui puoleksi vuodeksi linnaan 14 gramman

hasiksen hallussapidosta. Tuomio olisi ollut kovempi, mutta Dandyn 6 adoptiolasta hellyttivät tuomarin.

Twilight-tähti Kristen Stewart sai jonkun palkinnon Jenkeissä.

Kuvan nainen ei liity tapaukseen.

Tässä olivat Sambian uutiset tällä erää. Kiitos ja hyvää illan jatkoa!

(kuva: Jaakko Kukkonen)

- uutistoimittajat Kake ja Make

Arvonnan voittaja(t)!

Onnen viirejä Barefeetillä!

NICE NICE YEAH!

Blogiarvonnan tulokset ovat selvinneet! Kiitämme kaikkia osallistujia, ja pyrimme täyttämään toiveitanne parhaamme mukaan. Mahtavia juttuideoita olitte keksineet! Koska Livingstonen helle on pehmittänyt päämme, päätimme pääpotin lisäksi arpoa myös kaksi pienempää postiyllätystä lähetettäviksi.

Pääpotin voitti Katja Katjuska!!!! Onnittelut! Pistätkö osoitetta vaikka facebookin inboxiin, niin saadaan lähetys perille!

Lisäarvonnan lähetysten voittajat ovat Beben mummi ja Reija. Teidän osoitteet meillä taitaa ollakin! Onnittelut!

Skål voittajille!

 Rakkain terkuin, Kake & Make

Hieno blogi löytyi!

Käykäähän kattomassa, hienoa kirjotusta ja lähes samankaltasen kuulosia kokemuksia, ko meilläki. Samaistuthin Maken kans tuohon "himahousujengiin". Nämä tytöt pääsee muutes oikeasti olehman kylässä!

blogi luettavissa täällä!

Himahousuilijat jo Suomessa.

Tavathin muutes tuossa pari suomalaista keski-ikästä rouvaa täälä Lusakassa. Hurmaavia naisia! Kerta kaikkiaan! Heistä lissää myöhemmin.

ARVONTA-AIKAA VIELÄ JÄLJELLÄ KOLME, SIIS KOLOME KOKONAISTA PÄIVÄÄ!!!!!! Osallistukaahan kommentoimalla tuohon edelliseen tekstiin, niin voitte voittaa.

BLOGIARVONTA!

Rakkaat lukijamme,
otamme harppauksen syvemmälle blogimaailmaan, ja järjestämme Kaken ja Maken historian ensimmäisen blogiarvonnan! Jännää! Arvonnan voittajalle lähtee yllätyspostipaketti Sambiasta! Arvomme voittajan kaikkien vastaajien kesken.

Osallistut arvontaan kertomalla meille,
mistä aihepiiristä toivoisit meidän kirjoittavan?

Jätä vastauksesi ja nimesi tai nimimerkkisi tämän postauksen kommenttiosioon sunnuntai-iltaan 24.3.2013 mennessä, niin olet mukana arvonnassa! Ilmoitamme voittajalle tässä blogissa!

Onnea matkaan ja Sambian aurinkoa!
Terkuin kommentteja odottavat Kake & Make
ter

Tehän me töitäki!

Onpa taas työnteko maistunu. Tällä viikolla kaks esitystä eessä. Ensmäinen perjantaiaamuna ja toinen lauvantaina. Perjantaina VIHDOIN JA VIIMEIN päästään esittämään kuusi viikkoa sitten luomamme Forum-teatteriesitys ryhmäpaineesta ja seksistä. (Kati, mie selostan forum-teatterista sitte kesällä, että mitä se tarkottaa.) Sitä olhanki jo ootettu aika kauvan. No, mutta viimein päästään (koputan puuta) perjantaina. Kohderyhmänä 12-18 –vuotiaat nuoret. Tarinassa Jack on rakastunu Trishiaan ja sen kaverit yllyttää niitä menemään sänkyyn yhessä. Trishia kieltäytyy kortsusta ja Jack saa kupan. Sitte sen kaverit jättää sen ja haukkuu sitä tyhmäksi "Mehän annoimma sulle kondomia! Sitä ruukathan käyttää, ääliö!" ja Trishia kans kieltää kaiken ja haukkuu Jackia. Onneksi kyseessä on forum-teatteri, jolloin voimme pyrkiä muuttamaan ihmisten valintoja. Vaikeus on vain siinä, että ratkaisuksi ei kelpaa se, että "Jack, älä sitten paneskele sitä", koska Jack on oikeasti todella rakastunut ja nyt on ainutlaatuinen tilaisuus päästä Trishian kanssa pidemälle. Saa nähä, miten nuoriso Jackia opastaa toimimaan toisin. Jännää.



Oikealla Trishia ja Jack flirttaillen tanssii.



Lauvantaina taas menemä esittämhän saman ikäselle yleisölle näytelmää vastuullisesa seksikäyttäytymisestä, joka olhan tehty yhessä Barefeet Theatren Children’s Councilin (vähänniinkö nuorisovaltuusto) kanssa. Noin alle 18-vuotiaita kaikki ryhmäläiset. Ongelmia on niittenki kans ollu. Välillä tullee vähä liikaaki tuo teini-ikä / murrosikä esille työpajojen aikana, mutta olhan me silti saatu tosi hyvä esitys, vaikka ite sanonki. Ja välillä on ollu todella innostavaa niitten kans. Meiläki mielialat heittelee, ko murrosikäsellä konsanhan. Esitys on siis tehty devising-menetelmällä hyvin lyhyessä ajassa: viis kertaa, kolme tuntia kerralla, aina ei ees sitä. Eli aika hyvin on menny. :D Devising tarkottaa siis sitä, että lähetään yhessä ryhmän kans luomaan esitystä aiheen kautta. Meillä ei ollu käsikirjotusta tai mithän, annethin vain erilaisia tehtäviä porukalle ja ne on sitte tehny ite kohtaukset, tanssit, laulut ja runot. Niitä olema met sitte vähä ohejistanu ja hionu. Aika jännää, miten täälä Afrikan mantereella kaikki tämmöset onnistuu niin lyhyessä ajassa. En vois ikinä kuvitella Suomessa tekeväni devising-esitystä viiessä päivässä. Mutta nämä nuoret, kaikesta murrosikäisten murroksista huolimatta, ovatki tosi lahjakkaita, luovia ja taitavia!



A-A-A-A-ABSTINENCE!



Esityksessä nähdään mm. lauluja, tansseja, tanssibattle, sloganeita ja kaikkea hienoa! Yksi henkilökohtaisista suosikeistani on silti ”Abstinence-tanssi”. Siinä tytöt ja pojat laulaa ja tanssii ja kehottaa pidättäytymään seksistä, menemään testeihin, käyttämään kortsua ja harrastamaan seksiä oikeaan aikaan. ABSTINENCE! ELICHE! (<-- Tosi jees!), CONDOMISE! ELICHE! aaaaAAA POINT!! Esityksessä on eräs kohtaus, jossa kaverukset tapaavat pitkästä aikaa ja lähtee pokailemaan muijia. Sitte toinen niistä panee nuoren koulutytön paksuksi ja se toinen kaveri suuttuu sille. Sitte tämä kaveri, joka suuttu, opettaa yleisölle, miten kortsu laitetaan paikoilleen. Ettei yleisössä tehtäis samoja virheitä, ko tämän tyhmä kaveri teki. Sitte saathin eräältä Barefeetin jäseneltä palautetta, että se saattaa traumatisoida 12-vuotiasta, jos se näkee lavalla kortsun ja kuulee sanan ”penis”. Vois tietty kuvitella, että 12-vuotias traumatisoituu enemmän synnyttämisestä kuin kondomin näkemisestä, sanoo Maija. Maija sanoo myös: ”Muista hehkuttaa sinne, kuinka mielettömiä tansseja ja lauluja ne on tehny!” Mie muistan. :D Ne on tehny aivan mielettömän ihania tansseja ja lauluja kohtauksia, ja kuten jo sanoin, nämä nuoret on todella taitavia. HAVE SEX AT THE RIGHT TIME! I SAID: HAVE SEX AT THE RIGHT TIME!! Yksi hienoimmista lauluista ikinä, on Gracen tekemä laulu, joka on nyt opetettu muille ja ne laulaa sen moniäänisenä kuorona. ”Be careful, be careful, HIV and Aids is real.”

Ens viikonlopuksi pääsemmä Nooran tykö yöksi. Sillä on sikaiso talo ja uima-allas ja meijät. :) Niin, kuka on Noora? No, Noorahan on se tyttö, kuka meijät kuuli huutelemassa suomea toisillemme supermarketissa silloin ensmäisellä viikolla. Noora kuttu meät suurlähettilään tykö saunomhan ja siittä se sitte lähti. Nyt pääsemä ihan kunnolla jonku tykö yöksi. Siistiä!

Ja nyt loppu tämä kirjottaminen. Meillä on viimein aurinko tullu takasin tänne Lusakaan ja elämä alkaa taas hymyillä. Niin, että heippa vain ja sumppeja ja terhveisiä ja kaikkea.

MIKAELALLE JA MARKUKSELLE HUIPPUHYVVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!! toinen täyttää kolme ja toinen kolmekymmentäyk….. tai siis kolme kans. :D

puspus

Make ja Kake

psst. Annethin tänne meän majotuspaikan työntekijöille lahjoja, ko ensmäisen kerran lähimä täältä pois. Siivoojamiehet käyttää edelleen Tele Finland –avainnauhoja ja toinen jopa pyysi samanlaista vaimolleen, ko se oli sitä ihaillu. :) Meillä ei ollu enempää, ko kaks. :/

Sinne ja takaisin - meidän vieraat!

Safarilla aamupalalla. Taustalla auto. Ei seiniä, ei.

Täällä sitä ollaan, yhä. Kake ja Make, Lusakassa. Vieraat, takaisin Suomessa. Vajaa kaksi viikkoa rakkaiden ihmisten kanssa hujahti tuosta vain. Suih. Ohi. Vasta haimme ne neljä tyyppiä lentokentältä. Hikeä valuen jännitimme koneen laskeutumisen ja kuvasimme, kun tyyppejä asteli koneesta pihalle. Ei vaan meidän tyyppejä näkynyt. Oltiin nimittäin tuijotettu ihan väärän firman konetta!  Meidän tyypit tulivat siinä pienemmässä koneessa, jonka laskeutumisen huomasimme sivusilmällä. No,  saatinpa ainakin vartti loistavaa kuvamateriaalia satunnaisista Sambian matkaajista. Passin tarkastuksissa ja viisumeissa kesti lähes puolitoista tuntia. Jännitimme taas hikeä valuen lasin takana, ja lentokentän kylläsynyt virkailijanainen hääti meidät kerran viidessä minuutissa kauemmas. Lauloimme Nylon Beatia tappaaksemme aikaa. Nannaanananannanannaa..Ja lopulta ne olivat siinä edessämme rinkkoineen kaikkineen: Mikko, Juulia, Jarkko ja Jaakko. Voiko olla totta? Ilonkyyneleet.

Ja niin pian oltiin taas lentokentällä. Matkalla meinattiin juuttua ruuhkaan ja kuski olisi vielä halunnut käydä välillä rukoilemassa moskeijassa. Ei suostuttu. Sinne ne piti jättää, monien halausten ja suukkojen kera. Seisoimme portailla fjällrävenit selässä ja vilkutimme. Kyyneleet ei tällä kertaa olleet ilonkyyneleitä. Päivä oli sateinen ja harmaa, ja ihan kamalasti ei kiinnostanut juuri sillä hetkellä jäädä Lusakaan. Ja niin katsoimme, kun kone (tällä kertaa se oikea) nousi ilmaan ja vei Jaakon, Juulian, Jarkon ja Mikon Suomeen. Tai siis Etiopian, Kairon ja Tukholman kautta.

No tässä välissä tapahtui kumminkin paljon. Livingstonessa Juulia ja Mikko saivat letit, vedettiin ehkä maailman haastavin työpaja Community Schoolissa lapsille ja nuorille (vieraat olivat seuraamassa), käveltiin compaund-alueella ja paettiin kaatosadetta paikallisiin koteihin --> tottakai siitä syntyi disco. Siinäpä sitten hiki valui ja jorattiin. Syötiin pizzaa ihanassa italiaisravintolassa (hmm, osa jopa neljästi), syötiin käsin useassa paikallisessa, tehtiin ite ruokaa (eiku Juulia ja Jaakko siis teki..) ja Jarkko ja Mikko metsästivät nälkäistä leijonaa (eiku paikallisessa pikaruokaketjussa Hungry Lionissa kävivät). Käytiin Victorian putouksilla (HUOM! paviaanit pysyivät kaukana!) ja kastuttiin. Käytiin  kirkossa, jossa oli mielettömän hyvät musiikit, Make päätyi pyhäkoulunopettajaksi ("Jesus said: be nice to every body...) ja improvisoi lapsille myös saarnan kolmesta leijonasta, joiden pitää auttaa toisiaan pärjätäkseen. Kuvattiin Lavia Green Longboardsin mainoskuvia, ihasteltiin naisten päivän paraatia, käytiin torilla ja matkamuistotorilla. Ja sitten mentiin safarille Botswanaan! Ensimmäisenä päivänä nähtiin paljon eläimiä: hippoja, norsuja, impaloita, leijona (lepäävä), kirahveja, oravia, lintuja, krokotiileja, varaaneja...Toisena päivänä ei juuri ketään. No, niitä norsuja ja antilooppeja. Yksi mukava norsu meinasi hyökätä auton kimppuun - tai siis meidän, autossahan ei mitään seiniä ollut. Jännää oli, että opas lupaili, että näemme kaikkea mahdollista. Myöhemmin kysyttäessä oli vastaus, että ei, ei meillä sitä ja sitä tässä puistossa ole... Ja ne seeprat, ne olivat menneet sisämaahan. Voi raidat.

Tämä yksilö ei yrittänyt hyökätä.

Eikä tämäkään hippolauma.

Eikä tämäkään Kukkosen Jaakko.

Safariyöpyminen oli aika hurjaa. Teltoissa keskellä luonnonpuistoa. "Toki se on aidattu alue, Keniassakin oli!" opastimme vieraitamme. No ei kyllä ollut. "Mikä ääni tuo oli?" kysyttiin ääni vavisten. "Ai, joo, leopardi tuossa nappas yhden puhvelin, menenpä ajamaan sitä autolla kauemmaksi leiristä" vastasi opas. Huh. Ilman valoa ei saanut liikkua. Pysyttiin aika tiiviisti nuotion ääressä. Tähtitaivas oli mieletön. Ja viinilasillisen jälkeen ne leijonan karjaisutkin tuntuivat aika idyllisiltä...

Jarkko chillaa ja dataa

Varpaatkin chillaa

Tehtiin me töitäkin!

Mikko, the Rastaman/ Jeesus

Community Schoolin pihalla pelattiin kaikki yhessä!

Juulia, onko Sambiassa coolia?

Koulun pihalla ryhmäpotretti. Jaakko puuttuu kuvasta, koska toimi kuvaajana.

Lavia - Green Longboards

Paljon koettiin, paljon jäi kertomatta, paljon olisi voinut olla lisää aikaa! Kuvat puhukoot puolestamme. Pistetään lähipäivinä lisää safarikuvia. Kiitos Juulia, Jaakko, Mikko ja Jarkko, että olitte.

<3: Kake ja Make

Tämä viikko.

Sähkökatkoksen takia teksti eiliseltä:

Pahoittelemme hiljaisuutta, olemme olleet kiireisiä, sillä - Suomen vieraat ovat täällä! Mikko, Jarkko, Juulia ja Jaakko saapuivat Sambian kamaralle Ruotsin, Egyptin, Etiopian ja Zimbabwen kautta. Kake ja Make ovat ryhtyneet lähes päätoimisiksi matkaoppaiksi. Keskiviikkona matkattiin Livingstoneen, majoitus on ihana ja ilma on kuuma. Juulia ja Mikko istutettiin aamulla kampaajan tuoliin tavoiteena letit, oppainaan Kake. Make, Jaakko ja Jarkko chillailivat. Elämä on aika jees. Huomenna työpaja Clementin community schoolissa teini-ikäisille itsetunnosta ja seksuaalisuudesta, jännää! Ukkonen jyrisee jossain. Viikonloppuna edessä jälleen Victorian putoukset, paviaaneista huolimatta. Hui.

   Children's councilin workshopin tanssibattle: Geraldin ja Claran tyylinäyte. Mahtava näytelmä tulossa vastuullisesta seksikäyttäytymisestä!

                                        Kake fasilitoi. Siis ohjaa. Barefeetilla.

                  Tutustutettiin vieraat paikalliseen ruokaan. Käsinsyötävään.

                   Nshima, maissipuuro. Nam, sano Jaakko. Terkkuja Ilomantsiin!

   Puu ja nainen. Valokuva. Jaakko Kukkonen 2013. Sarjasta Puita ja naisia.

Vasemmalla Jaakko, keskellä Mikko ja oikealla Juulia. Jarkko puuttuu, mutta on todistettavasti myös Sambiassa.

Paljon terkkuja kaikille, täällä kaikki hyvin ja onnellisuutta paljon! Lisää kuvia ja seikkailuja luvassa.

Kahta ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvannut Jaakko. Tack!

<3: Kake ja Make ja kaverit