Sinne ja takaisin - meidän vieraat!

Safarilla aamupalalla. Taustalla auto. Ei seiniä, ei.

Täällä sitä ollaan, yhä. Kake ja Make, Lusakassa. Vieraat, takaisin Suomessa. Vajaa kaksi viikkoa rakkaiden ihmisten kanssa hujahti tuosta vain. Suih. Ohi. Vasta haimme ne neljä tyyppiä lentokentältä. Hikeä valuen jännitimme koneen laskeutumisen ja kuvasimme, kun tyyppejä asteli koneesta pihalle. Ei vaan meidän tyyppejä näkynyt. Oltiin nimittäin tuijotettu ihan väärän firman konetta!  Meidän tyypit tulivat siinä pienemmässä koneessa, jonka laskeutumisen huomasimme sivusilmällä. No,  saatinpa ainakin vartti loistavaa kuvamateriaalia satunnaisista Sambian matkaajista. Passin tarkastuksissa ja viisumeissa kesti lähes puolitoista tuntia. Jännitimme taas hikeä valuen lasin takana, ja lentokentän kylläsynyt virkailijanainen hääti meidät kerran viidessä minuutissa kauemmas. Lauloimme Nylon Beatia tappaaksemme aikaa. Nannaanananannanannaa..Ja lopulta ne olivat siinä edessämme rinkkoineen kaikkineen: Mikko, Juulia, Jarkko ja Jaakko. Voiko olla totta? Ilonkyyneleet.

Ja niin pian oltiin taas lentokentällä. Matkalla meinattiin juuttua ruuhkaan ja kuski olisi vielä halunnut käydä välillä rukoilemassa moskeijassa. Ei suostuttu. Sinne ne piti jättää, monien halausten ja suukkojen kera. Seisoimme portailla fjällrävenit selässä ja vilkutimme. Kyyneleet ei tällä kertaa olleet ilonkyyneleitä. Päivä oli sateinen ja harmaa, ja ihan kamalasti ei kiinnostanut juuri sillä hetkellä jäädä Lusakaan. Ja niin katsoimme, kun kone (tällä kertaa se oikea) nousi ilmaan ja vei Jaakon, Juulian, Jarkon ja Mikon Suomeen. Tai siis Etiopian, Kairon ja Tukholman kautta.

No tässä välissä tapahtui kumminkin paljon. Livingstonessa Juulia ja Mikko saivat letit, vedettiin ehkä maailman haastavin työpaja Community Schoolissa lapsille ja nuorille (vieraat olivat seuraamassa), käveltiin compaund-alueella ja paettiin kaatosadetta paikallisiin koteihin --> tottakai siitä syntyi disco. Siinäpä sitten hiki valui ja jorattiin. Syötiin pizzaa ihanassa italiaisravintolassa (hmm, osa jopa neljästi), syötiin käsin useassa paikallisessa, tehtiin ite ruokaa (eiku Juulia ja Jaakko siis teki..) ja Jarkko ja Mikko metsästivät nälkäistä leijonaa (eiku paikallisessa pikaruokaketjussa Hungry Lionissa kävivät). Käytiin Victorian putouksilla (HUOM! paviaanit pysyivät kaukana!) ja kastuttiin. Käytiin  kirkossa, jossa oli mielettömän hyvät musiikit, Make päätyi pyhäkoulunopettajaksi ("Jesus said: be nice to every body...) ja improvisoi lapsille myös saarnan kolmesta leijonasta, joiden pitää auttaa toisiaan pärjätäkseen. Kuvattiin Lavia Green Longboardsin mainoskuvia, ihasteltiin naisten päivän paraatia, käytiin torilla ja matkamuistotorilla. Ja sitten mentiin safarille Botswanaan! Ensimmäisenä päivänä nähtiin paljon eläimiä: hippoja, norsuja, impaloita, leijona (lepäävä), kirahveja, oravia, lintuja, krokotiileja, varaaneja...Toisena päivänä ei juuri ketään. No, niitä norsuja ja antilooppeja. Yksi mukava norsu meinasi hyökätä auton kimppuun - tai siis meidän, autossahan ei mitään seiniä ollut. Jännää oli, että opas lupaili, että näemme kaikkea mahdollista. Myöhemmin kysyttäessä oli vastaus, että ei, ei meillä sitä ja sitä tässä puistossa ole... Ja ne seeprat, ne olivat menneet sisämaahan. Voi raidat.

Tämä yksilö ei yrittänyt hyökätä.

Eikä tämäkään hippolauma.

Eikä tämäkään Kukkosen Jaakko.

Safariyöpyminen oli aika hurjaa. Teltoissa keskellä luonnonpuistoa. "Toki se on aidattu alue, Keniassakin oli!" opastimme vieraitamme. No ei kyllä ollut. "Mikä ääni tuo oli?" kysyttiin ääni vavisten. "Ai, joo, leopardi tuossa nappas yhden puhvelin, menenpä ajamaan sitä autolla kauemmaksi leiristä" vastasi opas. Huh. Ilman valoa ei saanut liikkua. Pysyttiin aika tiiviisti nuotion ääressä. Tähtitaivas oli mieletön. Ja viinilasillisen jälkeen ne leijonan karjaisutkin tuntuivat aika idyllisiltä...

Jarkko chillaa ja dataa

Varpaatkin chillaa

Tehtiin me töitäkin!

Mikko, the Rastaman/ Jeesus

Community Schoolin pihalla pelattiin kaikki yhessä!

Juulia, onko Sambiassa coolia?

Koulun pihalla ryhmäpotretti. Jaakko puuttuu kuvasta, koska toimi kuvaajana.

Lavia - Green Longboards

Paljon koettiin, paljon jäi kertomatta, paljon olisi voinut olla lisää aikaa! Kuvat puhukoot puolestamme. Pistetään lähipäivinä lisää safarikuvia. Kiitos Juulia, Jaakko, Mikko ja Jarkko, että olitte.

<3: Kake ja Make